Luin eräänä päivänä kaiken maailman julkkisjuttuja ja tietoja eri näyttelijöistä ja laulajista. Julkkiksista eli toisin sanoen täysin TAVALLISISTA ihmisistä, jotka moni ihminen tietää (muttei oikeasti tunne). Joskus kuitenkin "julkkiksen" ja "tavallisen" ihmisen raja hälvenee. Ikään kuin olisi kaksi maailmaa, julkkisten maailma ja tavan tallaajien maailma. Jostain syystä ihmisiä kiinnostaa julkkisten elämä. Minuakin. Välillä myös tuntuu, että julkkiksiin suhtaudutaan eri tavalla kuin tavallisiin ihmisiin. Toki joihinkin julkkiksiin on syytäkin suhtautua eri tavalla - kunnioittaen, sillä he ovat voineet tehdä todella paljon töitä unelmiensa eteen. Se on aina kunnioittamisen arvoista (riippumatta siitä onko julkisuudessa vai ei).
Julkkikset ovat myös ihmisten motivaattoreita. Tarinoita siitä, että itsensä pystyy elättämään tekemällä asiaa, jota rakastaa. Ja että unelmistaan voi tehdä totta, vaikka aluksi se tuntuisi mahdottomalta. Heistä jotkut ovat tehneet "mahdottomasta" (mikään ei ole mahdotonta) mahdollista. Se motivoi ja inspiroi ihmisiä. Niin sen kuuluukin olla.
Julkkikset tekevät jotakin sellaista, joka saa heidät ihmisten tietouteen: maalaavat, näyttelevät, laulavat ja niin edelleen. Suurin osa tekee sitä mitä rakastaa ja tahtomattaan on ihmisten tietoisuudessa. Kuka tahansa voisi olla julkkis, sillä julkkikset ovat vain ihmisiä. Ihmisiä ,joilla on omat epävarmuutensa, pelkonsa ja haaveensa. Ihmisiä, joilla on omat ensirakkautensa ja sydänsurunsa, epäonnistumisensa ja onnistumisensa. Siitä sain inspiraation kirjoittaa tämän runon/kirjoituksen. Toivottavasti se inspiroi myös sinua.
haaleita rosoreunoja
lähes haihtuneet
ompeleet auki
solmuja
kiiltokuvia, clitteriä päällä
lapset keräävät tarra-arkkeihin
samoja rosoreunaisia mallinukkeja kauppojen näyteikkunoilla
internetin moniulotteisessa maailmassa
viivoja ympyröitä kädenliikkeitä naamalla
piilopaikkoja
peitettyjä naarmuja kolahduksia kaatumisia
-ei sellaista ole olemassa!
-ei tapahtunut!
mutta entä kun sataa ja maalit valuvat kasvoilta
kuka on sitten kuka ja mikä on mikä
moniulotteiset maailmat kieppuvat ympäri
ja päättävät luopua kiiltokuvista
-hus mene pois!
aina voi aloittaa alusta
sanotaan
piirtää vain aukaistuja solmuja
maalata spiraaleja ja puolikuita jotta voi muistaa että kuu ei loista vain kauniille
spiraalit eivät pyöri vain tietyille
ne pyörivät kaikille
ja näyteikkunat joiden takana seisovat vain maalaamattomat
kahdella jalalla valmiina kaatumaan jotta voivat taas nousta
valmiina pakenemaan jotta voivat palata
aina yhä uudestaan jotta spiraaleilla ja puolikuilla olisi tarkoituksensa
niiinkuin meillä kaikilla
Oli jo todella kovat vieroitusoireet kirjoittamisesta (believe me). Lisää kirjotuksia on tulossa ja ihanan maukkaita vegaanireseptejä ;)
Ihanaa ja inspiroivaa tulevaa päivää JUURI SINULLE <3
One day, I read different kind of things about singers and actors, about celebrities in other words about ORDINARY PEOPLE which many people identify (but not know personally). But sometimes boundaries of celebrities and "ordinary people" disappears. Like there would be two worlds. The world of celebrities and the world of ordinary people. For some reason people are interested in life of celebrities. Including me. Sometimes I feel that people react to celebrities in a different way than to "ordinary" people. For sure people can react differently to them - appreciate some celebrities because many of them have worked hard towards their dreams. It´s always worth appreciating for (regardless of whether a person is a celebrity or not).
Celebrities are also motivators for people. Stories about having a living doing what you love. That you can make your dream come true even if it feels impossible at first. Some of them have made impossible possible. It motivates and inspires people. That´s how it should be.
Celebrities do something which is why they are recognized by people: they paint, act, sing and so on. I think many of them do what they love and don´t actually want to be recognized by people. Anybody would be a celebrity because celebrities are just human beings. People who have their own insecurities, fears and dreams. People who have their own first loves and heartbreaks, failures and successes. That´s what inspired me to write this poem/writing:
pale crackedges
almost faded
sewings open
nodes
gloss photos, clitter on it
children are collecting them to their sticker sheets
same crackedged mannequins in the shop windows
on the multi-dimensional world of internet
lines circles handmoves in the face
hiding places
hided scratches knocks collapses
-they aren´t real
-not happened
what about when it´s raining and paintings drain from faces
who is then who and what is what
multi-dimensional worlds spin around
and decide to relinquish gloss photos
-go away!
one can always start over
that is said
draw only opened nodes
paint spirals and half moons so we can remember that moon doesn´t shine only for beauties
spirals don´t spine only for specific ones
they spine for everyone
and shop windows in which there are only non-painted
standing with two feet ready to fall so they can rise
ready to run away so they can come back
all over again so spirals and half moons have their meaning
as we all have
Hopefully it inspires you too. I had very big withdrawal symptoms
from writing. Fortunately more writings are coming and delicious and yummy vegan
recipes. I wish FOR YOU a lovely and an inspiring day <3 Make most of
it!!!
