Dandelionocean and the Bible break

Translation of the post Voikukkameri ja Raamattubreikki:
The bible break of Ryttylä. A journey in which happened more miracles than in months. An adventure that I didn´t plan at all. Everything happened without anticipating which is why everything was more funny and exciting. The schedule of the break was published on internet and put in bulleting board in Ryttylä. I watched the schedule once on internet at home, but I didin´t watch it at all when I was in Ryttylä. I just followed people, asked for them what is happening and went with the flow. In fact, I didin´t even require schedules as everything happened as it was meant to happen. As God planned. Go with the flow.

Everything started in 20.5 when I turned 19. Yey, my brithday day! Few days before break, I heard that I can share the ride to Ryttylä. Oh yeah, God took care of my ride. I decided that I don´t book train or bustickets. Instead, I prayed that God will handle it. And trusting God worked. My friend took me to his ride and showed me staircases that are located in Ohvana. His hobby is to run staircases. I also wanted to try that and that´s why I also ran the staircases. It was really awesome and I realized that I need to do that more. I also heard that there are staircase competitions in Finland and around the world. I haven´t heard about that before, how cool. Our journey continued as we picked other three travellers to our ride. I knew two of them before and one of them was unknown to me [in that moment].


The first miracle happened on the road. My big sister called me and said that she won a vegan cheece from Hyve&Pahe cafe. She said that I can have the cheece. It was amazing and it happened in my brithday. After that, I knew that this trip will be meaningful. Plus, free vegan cheece. I really felt  thankful and eager!

Our ride was over quickly after talking deep and random things. It´s amazing how in a one ride I could get to know people more deeply. That´s why people should rather  rideshare because then one can get to know people better. And conversations in a car are in many cases unexpected, deep and exciting.
I felt slightly nervous not until Ryttylä. I went to trip alone so I felt nervous how everything will end up. The environment was lovely in Ryttylä. There were flowermeadows, fields and a few houses. So, I could spend weekend in a rural and nature landscapes. At first, I felt nervous and tired after our ride and a little lonely. Nevertheless, I decided that I´m going to get to know new people and talk to stangers [A stranger=A friend that I don´t know yet]. Since the first meal, I went to talk to new people. Immediately, I got to talk with to students from Bible line. It felt very great to talk with nice people and see that in many times only saying "hi" can lead to insightful conversation. You should say "hi" even if you feel nervous, afraid, voice and body are shaking and there is coming spittle from your mouth. Usually then the most miraculous things happens. And then you might get to know beatiful people and expirience amazing experiences.

In the evening, I wanted to be alone for a while. Despite of new friends, I felt anxious and lonely.  I started to wrote to my diary about my feelings and prayed. Something was in my mind. A thing, that I didin´t even know. Then a friend from our ride came to me. She asked me to come with her and I went. We went to a hall where were about to begin teaching and praysing evening. I started to cry after I sat down. I cried out bad feelings and at the same time I was touched that my friend noticed me. She came to me and cared for me even as I wasn´t in that mood.
During the night, a girl asked me that can we talk later. Then we talked and I realized quickly that we have a connection. That´s why we shared our facebook accounts and I want to see her again. After the first conversation, we could talk about personal and deep topics.
In the same evening, I got to know a girl who travelled to Kenya and Israel through the internation line of Ryttylä. It was very nice to talk, drink tea and listen to her adventures. Other people inspire and encourage me. After the conversation, I thought that maybe the international line is also my path. It´s one way to help - by doing missionary work abroad. Well it remains to be seen. If God leads me there, I´m ready to pack my bags and go.

I remember beachvolley tournament, grassjams, teachings about how to live like Jesus and the introduction of international line from Saturday. I also indulged myself with mint drink and carrot pie from Iran cafe named Habibi. I though that this is my brithday cake.


When it comes to that teaching, it was said that Jesus was like a human. He felt anger, sadness, hunger, thirst and so on. That´s why people shouldn´t hide their feelings. Every feeling is worthy. And there should be space for every feeling. For heavy and light ones. In my opinion, there aren´t negative or positive feelings. Some feelings just feel more heavy and other ones more light.
Another insight was that a religious person doesn´t need to help and do good all the time. Sometimes the connection with God is just doing nothing. It´s just being present with God. It was a great insight as I accomplished and accoplished before. But Faith and life shouldn´t be just accomplishing things. Rescue is a gift, good actions doesn´t strengthen it nor does bad actions weaken it. I have realized that I serve God the most when I do things that I love. When I use abilities and features that God have given me. You don´t need to do all. You don´t need to change or save the world alone. It´s enough when you live your life as you wants to. When you take responsibility from your life and your  decisions. It´s pondering everyday what you really want to do and do it. Fulfill your dreams, each and everyone of them even if it takes a lot of time and effort. Sometimes people do things that other people say them to do, want them to do.  After the day, you feel misery because you didin´t do things that you wanted to do. There is only a couple of hours to do things that you really love to do: perhaps reading, jogging, singing, drawing, dancing and the list goes on. It shoudn´t be like that, but it´s everyone´s own choice. You are responsibility for your lfe, for your decisions. If decisions are bad, you can change them. And you shouldn´t wait the time when you can do everything you want to. The time is now. In each and every moment. Waiting takes a lot of time, sometimes forever.
And if you believe in God, let God lead you. But don´t just wait the miracle to happen. God give you a change, but you take leaps. You can say yes or no to opportunity.You should say yes. You can´t never know where it leads you. Of couse, if you sometimes feel like this is not the time or this is not my thing you can say no. But you should ponder why it feels like now isin´t the time. Is it based on fear or something else. If the reason is fear, you should feel it, accept it and say yes. 
If you don´t know what to do, you can ask for God, listen to your heart and just TRUST. Trust that everything will be okay. And if it´s hard to choose, you should remember something that my friend told me: there aren´t right or wrong choices. There are only choices.

There happened lot of things in a day and I had lots of things to ponder. I went out and sat to a bench to write again to my diary about teachings of day, insights, emotions and thoughs. My head was full of all kind of thoughts. Anxiety came back. I was just about to finish and going to dinner when a girl and a boy came to stand next to me. The boy asked whether they could pray for me. Did I have time for that. I said of course I have time for praying. The boy and the girl sat next to me, I sat in the middle. Immediately, I started to cry and my legs started to shake when the girl started to pray. I realized soon that it wasn´t an ordinary prayer. The girl spoke languages. It sounded like a gibberish, but the boy next to me translated it into Finnish. God spoke straight to me through that girl. He said something like:"Don´t be afraid. They are talking through Holy spirit. I love you. I lead you." I can´t remember anything else. In that moment, I couldn´t think or sense what happened around me. I just cried enourmously. I can´t even remember when was the last time I cried so much.

After that the girl and the boy prayed for me in an ordinary way. Then we sat a little moment in a silence. I just cried. They smiled and they shined immense light, love and tranquility. The holy spriti had gone through them. In that moment, I knew that this was the reason [at least one of them] why God had lead me to Ryttylä. I had read about those kind of expiriences before but I couldn´t believe that it happened to me. I just sat in a bench alone and I saw a man talking on a phone. Then I closed my eyes and suddenly I started to speak languages. Words just flooded from my mouth in an uncontrollable way. I spoke and spoke quickly and then slowly. Everything disapeared when I prayed. I was shoked and I though what the hell just happened. Then I just sat, I couldn´t do anything else. I was so shoked, but at the same time tranquility and love filled me. I prayed for God that I could get food because meal time was over. When I went to eating hall, I got food. Thanks God!


In the same evening, there was a praysing evening again. People from The congregation of Tampere told us that they share free tea and discuss about Faith in the streets. I felt like I want to try that too.
I went to be prayed for when I saw a girl. For some reason, I felt like I should pray for her. I started to pray and spoke things about her that I didin´t know in advance. For example, I said that one of her ways to serve Lord is to draw. She told me that she had drawn since she was a child. I was like WHAT. Really?
I also asked that people would pray for my friend that have had harsh time. I wanted that God would help him. In the evening, I sent message to him and he wanted to know what I have realized in the Bible break. I told him lots of things I had realized and he wanted to know more. Eventually, he wrote that my messages make him to feel more at ease. God answered quickly to my prayers. On the contrary, the power of a prayer is bigger when there are many people praying.

In the Saturday, God proved his power for me. I question my faith all the time. I want to explore things and get knowledge of things all the time. To broaden my horizons and not to limit my thoughts. I don´t want to have to strong beliefs, they would narrow my thinking and possible create prejudices. At some times, I´m more faraway from God and in some times very near. But it was the first time when God talked straight to me which strenghtened my Faith. To my mind, Faith should reel time after time. Reels are teachings.

Miracles continued in the Sunday morning. After some coincidences, I ate breakfast with some people. For instance, I talked to a man that was before a Muslim but now he is a Christian. There was also the man who talked in a phone the day before. He started to talk to me and said that he heard that I prayed. He understood what I prayed. After hearing that, I almost fell from my seat and I catched my breath. I though that it was really true. I spoke languages. He has a mercy gift to understand what other people talk in languages.
It wasn´t the only miracle in the morning. Then I talked to a person things about him and he started to cry. He said that things I said was true. I had seen him before but I hadn´t talked with him. He just felt thankful that I told those things. Perhaps that was one reason why he was there.

Sunday went of quickly with teachings. I had time to walk around with my new friend in Ryttylä and go to a market while waiting for my friend who drove me home. My new friend also studies in the Bible line in Ryttylä.
In my home ride there were two people I knew and two new people. So it was also an opporunity to get to know new people.
Weekend ended very quickly but I had VERY lovely time. It was amazing to go without a plan and go with the flow.  I trusted greatly that everything will be okay. And everything went okay. I got new friends, experienced new insights, enormous miracles and trust. Trust that everything shouldn´t be planned in advance. It´s good to plan step by step but not necessarily more [of course depending on the situaton]. Still, the adventure was more enjoyable and exciting when I didin´t plan much in advance and just trust that the universe and the God to took care of you. What about you. Are you able to take a leap of trust? Live a day without a plan?

If you read this posts and in some how was in my adventure: Thank you very much and I send you a BIGGIE hug. I couldn´t wish for better company. I had very fun time with big F. When we do it again?

This post was about my Faith but still it´s suitable for all kind of people - people who believes in God or not or to people between these two. Perhaps this post inspired you, thoughts pop in to your mind or maybe you jumped a somersault (tell me). You can share your thoughts in a comment below or in Facebook if you want to be more private.
What kind of things you want to do this week? Do them, all of them! 
Have a insightful, miraculous and LOVEFILLED week! <3
Hallelujah, I have a few new readers, thank you guys!

Voikukkameri ja raamattubreikki

Ryttylän Raamattubreikki. Matka, jonka aikana tapahtui enemmän ihmeitä kuin kuukausiin. Seikkailu, jota en ollut suunnitellut ollenkaan. Kaikki tapahtui ennakoimattomasti, jonka vuoksi kaikki oli hauskempaa ja jännittävämpää. Breikin aikataulu oli julkaistu netissä ja liimattuna ilmoitustaululle Ryttylässä. Katsoin aikataulun kerran netissä kotona, mutten katsonut sitä ollenkaan Ryttylässä ollessani. Seurasin ihmisiä, kyselin ihmisiltä, mitä tapahtuu ja menin fiiliksen mukana. Enkä oikeastaan edes tarvinnut aikatauluja, sillä kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Niin kuin Jumala oli suunnitellut. Go with the flow.

Kaikki alkoi 20.5 , jolloin täytin myös 19-vuotta. Muutama päivää ennen breikkiä sain kuulla, että pääsen kimppakyydillä Ryttylään. Jee, Jumala hoiti kyydin minulle! Päätin, etten varaa juna- tai bussilippuja vaan rukoilen, että Jumala hoitaa minulle kyydin. Luottamus kantoi hedelmää. Kaverini nappasi minut kyytiin ja näytti minulle Ohvanassa sijaitsevat portaat. Hän harrastaa porrasjuoksua ja kertoi minulle harrastuksestaan. Minä halusin myös kokeilla porrasjuoksua, joten kävelin hänen perässään portaat. Sain myös kuulla, että Suomessa ja muualla maailmassa järjestetään porrasjuoksukisoja. En ollut aikaisemmin kuullut moisesta, aikas siistiä.
Matkamme jatkui, kun noukimme kyytiin kolme muuta matkustajaa. Kaksi heistä tunsin entuudestaan ja yksi heistä oli minulle tuntematon [sillä hetkellä].

Ensimmäinen ihme tapahtui automatkan alussa. Isosiskoni soitti minulle ja sanoi, että voitti Hyve&Paheen arvonnasta vegaanijuustoa. Hän sanoi, että minä saisin valita juuston itselleni. Se oli uskomatonta ja vieläpä minun syntymäpäivänäni. Tiesin, että tämä matka tulee olemaan merkityksellinen, jos kerta heti alkumatkasta tapahtuu tuollainen ihme. Plus ilmaista vegaanijuustoa, olin kiitollinen ja innoissani.

Ajomatka meni nopeasti syvällisiä ja randomeita juttuja jutellessa. Se on uskomatonta, kuinka yhden automatkan aikana oppii tuntemaan ihmisiä syvemmin. Siksi kannattaakin matkustaa mieluummin kimppakyydeillä, sillä siten tutustuu vielä paremmin ihmisiin. Ja autossa keskustelut ovat monesti odottamattomia, syvällisiä ja jänniä.
Minua alkoi pikkaisen jännittää vasta Ryttylässä. Olin lähtenyt matkalle omassa seurassa, joten jännitti miten kaikki järjestyisi. Ryttylän Kansanlähetysopiston ympäristö oli ihanaa. Ympärillä oli kukkaniittyjä, peltoja ja vähän asutusta. Sain siis olla viikonlopun maalais- ja luontomaisemissa. Alussa minusta tuntui jännittävältä, väsyneeltä automatkasta ja yksinäiseltä. Olin kuitenkin ennen matkaa päättänyt, että aion tutustua uusiin ihmisiin ja jutella tuntemattomille [tuntematon=ystävä, jota ei vielä tunne]. Ensimmäisestä ruokailusta lähtien, menin juttelemaan uusille ihmisille. Pääsin heti rupattelemaan kahden Kansanlähetysopiston Raamattulinjalaisen kanssa. Tuli mahtava fiilis jutella mukavien ihmisten kanssa ja huomata, että useasti pelkkä "moi" riittää avaamaan oivaltavan keskustelun. "Moi" kannattaa sanoa, vaikka jännittäisi, pelottaisi, ääni tärisisi, keho kramppaisi ja suusta valuisi sylkeä ja valuisit limana lattialle. Tarkoitus ei ole olla peloton, vaan toimia pelosta huolimatta. Toimia rohkeasti. Tuntea jännitys, jos jännittää ja siitä huolimatta sanoa "moi". Yleensä silloin tapahtuu ihmeellisimmät asiat. Ja silloin saattaa tutustua upeisiin ihmisiin ja kokea mahtavia elämyksiä.

Halusin olla hiukan yksin illalla. Uusista tuttavuuksista huolimatta, minusta tuntui ahdistavalta ja yksinäiseltä. Kirjoitin päiväkirjaani tuntemuksiani ja yritin rukoilla. Jokin asia painoi mieltäni. Asia, jota en itsekään tiennyt. Sitten viereeni tuli kaveri automatkalta. Hän pyysi minua lähtemään hänen kanssaan sisään ja minä kyynelsilmässä lähdin. Salissa oli alkamassa opetus- ja ylistysilta. Rupesin itkemään melkein heti istahduttuani. Itkin ulos pahaa oloani ja samaan aikaan olin koskettunut siitä, että kaverini huomasi minut. Hän tuli minun luokseni ja osoitti välitystä, vaikken ollut vastaanottavaisella tuulella.
Illan aikana eräs tyttö tuli sanomaan minulle, että jutellaanko myöhemmin. Juttelimme myöhemmin ja huomasin aika nopeasti, että meillä on yhteys keskenämme. Vaihdoimme facebokkeja ja mietin jo, että voisin mennä tapaamaan häntä joskus toiste. Ensimmäisestä keskustelusta lähtien ,pystyimme juttelemaan henkilökohtaisia ja syvällisiä asioita.
Samana iltana tutustuin myös tyttöön, joka oli matkustanut Kansalähetysopiston kansainvälisyyslinjan kautta Keniaan ja Israeliin. Oli todella mukavaa jutustella, juoda teetä ja kuunnella hänen seikkailuitaan. Toiset ihmiset inspiroivat ja rohkaisevat minua. Keskustelun jälkeen laitoin kansainvälisyyslinjan korvan taakse ja ajattelin ,että se voi olla yksi mahdollisuus auttaa. Tekemällä lähetystyötä ulkomailla. Jos Jumala johdattaa sinne, eikun menoksi.

Lauantaista jäi mieleen beachvolley-turnaus, nurmikkojamit, opetus siitä, kuinka elää kuin Jeesus ja kansainvälisyyslinjan esittely. Kävin myös hemmottelemassa itseäni  Iranilaisen kahvila Habibin minttujuomalla ja porkkanapiirakalla. Ajattelin, että tässä on synttärikakkuni.

Opetuksessa puhuttiin siitä, kuinka Jeesus oli ihmisen kaltainen. Hän tunsi vihaa, surua, nälkää, janoa ja niin edelleen. Sen vuoksi ihmistenkään ei pitäisi peitellä omia tunteitaan. Jokaiselle tunteelle pitäisi antaa tilaa. Painaville ja kevyille tunteille. Minun mielestäni ei ole negativiisia tai positiivisia tunteita, toiset tunteet tuntuvat vain painavemmilta ja toiset kevyemmiltä.
Toinen oivallus oli se, että uskovaisen ei tarvitse olla jatkuvasti auttamassa ja tekemässä hyvää. Joskus yhteys Jumalaan on sitä, ettei tee mitään. On vain läsnä Jumalan kanssa. Se oli suuri oivallus, sillä aiemmin suoritin ja suoritin. Muttei uskon ja elämän pitäisi olla suorittamista. Pelastus on lahja, hyvät teot eivät voimista tai pahat teot lannista sitä. Usko riittää. Olen myös oivaltanut sen ,että palvelen Jumalaa parhaiten silloin kun teen asioita, joita rakastan. Käytän Jumalan antamia ominaisuuksia ja kykyjä. Kaikkea ei tarvitse tehdä. Maailmaa ei tarvitse muuttaa tai pelastaa yksin. Riittää, kun elää sellaista elämää kuin haluaa. Ottaa vastuun omasta elämästään ja omista valinnoistaan. Miettiä joka päivä, mitä oikeasti haluaa tehdä ja tehdä sen. Toteuttaa unelmansa, jokaisen niistä, vaikka se vaatisi aikaa ja työtä. Joskus ihminen antaa muiden ihmisten ohjata elämäänsä. Päivän jälkeen harmittaa, kun ei tehnytkään sitä mitä halusi. Ei ole kuin tunti aikaa lukea, juosta, laulaa, piirtää, tanssia jne. Sen ei pitäisi olla niin, mutta se on jokaisen ihmisen päätettävissä. Jokainen on vastuussa omasta elämästään, omista valinnoistaan. Jos valinnat ovat huonoja, ihminen itse voi vain muuttaa niitä. Eikä elämässä kannata odottaa aikaa, jolloin voi tehdä mitä haluaa. Sellainen aika on nyt. Joka ikinen hetki. Odottavan aika on pitkä, joskus loputtoman pitkä.

Ja kannatta antaa Jumalan johdattaa, muttei niin, että odottaa vain että ihme tapahtuu. Jumala antaa mahdollisuuden, ihminen ottaa askeleet. Mahdollisuudelle voi sanoa kyllä tai ei. Kannattaa sanoa kyllä. Koskaan ei tiedä, mihin jokin mahdollisuus johtaa. Mutta jos tuntuu siltä, että nyt ei ole sen aika tai että tämä ei ole minun juttuni, ei pidä epäröidä sanoa ei. Toki kannattaa miettiä, että miksi se tuntuu ettei ole sen asian aika. Johtuuko se pelosta vai jostakin muusta. Jos se johtuu pelosta, kannattaa tuntea se, hyväksyä se ja sanoa kyllä.
Jos ei tiedä mitä tehdä, voi kysyä Jumalalta, kuunnella sydäntään ja vain luottaa. Luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Ja jos on vaikeuksia valita, kannattaa muistaa, mitä eräs ystäväni sanoi minulle: ei ole vääriä tai oikeita valintoja. On vain valintoja.

Päivän aikana tapahtui paaljon asioita ja minulla oli paljon pohdittavaa. Menin istumaan ulkopenkille ja jälleen kirjoittamaan päiväkirjaa päivän opetuksista, oivalluksista, tunteista ja ajatuksista. Pääni oli täynnä kaikenlaisista ajatuksista ja ahdistuksen tunteet iskivät. Olin juuri lopettamassa ja lähtemässä syömään, kun tyttö ja poika tulivat luokseni. Poika kysyi, että voivatko he rukoilla puolestani. Onko minulla aikaa siihen. Sanoin, että tottakai minulla on aikaa rukoilemiseen. Tyttö ja poika istuivat viereeni, minä heidän keskellään. Heti tytön alettua rukoilemaan, purskahdin itkuun ja jalkojani alkoivat tärisemään. Se ei ollut kuitenkaan tavanomainen rukous. Tyttö puhui kielillä. Minulle se kuulosti siansaksalta, mutta vieressä istuva poika suomensi minulle, mitä tyttö sanoi. Jumala puhui suoraan minulle tytön kautta. Hän sanoi:"Älä pelkää. He puhuvat pyhän hengen kautta. Rakastan sinua. Johdatan sinua." Muuta en enää muista. Sillä hetkellä en pystynyt ajattelemaan tai havaitsemaan, mitä ympärilläni tapahtui. Itkin vain suunnattomasti. En edes muista milloin olisin itkenyt niin paljon.
Sen jälkeen tyttö ja poika rukoilivat vielä puolestani "tavalliseen" tapaan. Istuimme hetken hiljaa minun itkiessäni. Tyttö ja poika hymyilivät ja heistä paistoi suunnaton valo, rakkaus ja rauha. Pyhä henki oli mennyt heidän lävitseen. Sillä hetkellä tiesin, että tuo hetki oli syy miksi Jumala johdatti minut Ryttylään [ainakin yksi niistä]. Olin lukenut tuollaisista kokemuksista kirjoissa, mutten uskonut että minulle voi tapahtua niin. Jäin istumaan itsekseni penkille ja näin miehen puhelimessa noin kymmenen metrin päässä. Laitoin silmät kiinni ja yhtäkkiä minäkin rupesin puhumaan kielillä. Sanoja tulvi suustani hallitsemattomasti. Puhuin ja puhuin välillä voimakkaasti ja kovasti ja välillä hiljaa. Kaikki hävisi ympäriltäni, kun vaivuin rukoukseen. Olin häkeltynyt ja mietin, että mitä ihmettä juuri tapahtui. Istuin hetken paikallani, koska en voinut tehdä muutakaan. Olin niin häkeltynyt, mutta samaan aikaan syvä rauha ja rakkaus täyttivät minut. Rukoilin vain Jumalalta, että saisin vielä ruokaa, sillä ruoka-aika oli mennyt ohitse. Menin ruokasaliin ja sain kuin sainkin ruokaa.

Samana iltana oli ylistysilta. Tampereen seurakunta kertoi, että he jakavat ilmaista teetä kaduilla ja puhuvat uskosta. Tuli heti sellainen olo, että minä haluan myös kokeilla sitä.
Menin esirukoiltavaksi, kun näin erään tytön. Minulle tuli sellainen olo, että minun pitää rukoilla hänen puolestaan. Menin hänen luokseen ja kysyin, että voinko rukoilla puolestasi. Rupesin  rukoilemaan ja sanoin hänestä asioita, joita en tiennyt hänestä etukäteen. Sanoin muun muassa, että yksi hänen tavoistaan ylistää Jumalaa on piirtäminen. Hän kertoi, että on piirtänyt lapsesta saakka. Olin ihan ,että WHAT. Oikeastikko? Pyysin myös, että erään ystäväni puolesta rukoiltaisiin. Hänellä on ollut rankkaa ja halusin, että Jumala auttaisi häntä. Illalla laitoin viestiä ystävälleni ja hän halusi tietää, mitä olin oivaltanut Raamattubreikissä. Kerroin hänelle kaikenlaista ja hän halusi tietää lisää. Lopulta hän kirjoitti, että minun viestini saivat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Jumala vastasi nopeasti rukoukseen. Toisaalta, rukouksen voima on suurempi, kun monta ihmistä rukoilee.

Launtaina Jumala todisti jälleen itsensä ja voimansa minulle. Kyseenalaistan uskoani jatkuvasti. Haluan tutkia asioita ja saada lisää tietoa kaikenlaisista asioista. Välillä olen kaukana Jumalasta ja välillä lähellä. Jumala kuitenkin puhui minulle ensi kertaa suoraan ,mikä vahvisti uskoani. Uskon kuitenkin, että uskon kuuluukin horjahdella välillä. Horjahdukset opettavat.
Sunnuntaiaamuna ihmeet jatkuivat. Sattumusten kautta menin istumaan tiettyjen ihmisten luokse. Juttelin muun muassa miehelle, joka oli aikaisemmin muslimi, mutta kääntyi kristityksi. Samassa pöydässä oli ihminen, joka eilisiltana oli puhunut puhelimessa. Hän rupesi puhumaan minulle ja sanoi, että kuuli kun rukoilin. Hän sanoi, että ymmärsi, mitä rukoilin. Sen kuultuani olin melkein pudota penkiltä ja haukoin henkeäni. Ajattelin ,että se oli sittenkin totta. Olin puhunut kielillä. Hänellä on armolahja ymmärtää, mitä toiset puhuvat kielillä.
Aamupöydän ihmeet eivät jääneet siihen. Rupesin puhumaan eräästä henkilöstä asioita ja hän rupesi itkemään. Hän kertoi, että asiat jotka sanoin, olivat totta. Olin nähnyt hänet aikaisemmin, mutten puhunut hänen kanssaan. Hän oli kiitollinen asioista, joita sanoin hänelle. Ehkä se oli yksi syy, miksi hän oli siellä.

Sunnuntai vilahti nopeasti opetusten parissa. Ystävääni odotellessa, kerkesin käydä uuden kaverini kanssa kiertämässä hieman Ryttylää ja kaupassa. Hänkin opiskelee Ryttylän Raamattulinjalla. Kotimatkalla oli kaksi tuttua ja kaksi uutta tuttavusta. Pääsin siis vielä tutustumaan uusiin ihmisin.
Viikonloppu meni todella nopeasti, mutta oli TODELLA antoisa. Oli huippua mennä suunnittelematta ja toimia fiiliksen mukaan. Minulla oli kova luottamus, että kaikki järjestyy. Ja niin kaikki järjestyikin. Sain uusia ystäviä, suuria oivalluksia, koin sanoinkuvaamattomia ihmeitä ja luottamusta siihen ,että asioita ei tarvitse suunnitella liikaa etukäteen. On hyvä suunnitella askel askeleelta, muttei välttämättä pidemmälle [tilanne toki huomioonottaen]. Seikkailu on kuitenkin antoisampi ja jännittävämpi, jos ei suunnittele hirveästi etukäteen vaan luottaa siihen, että universumi ja Jumala pitävät huolen. 

Jos luit tämän postauksen ja olit jollakin tapana mukana matkassani: lämmin kiitos ja suuri hali. En olisi voinut parempaa matkaseuraa toivoa. Oli hauskaa isolla H:lla. Milloin uudestaan?

Tällä kertaa siis uskooni painottuva postaus, joka sopii kaikenlaisille ihmisille - uskoville, ei-uskoville ja jotain siltä väliltä oleville. Ehkä postaus inspiroi, herätti ajatuksia tai sai sinut hyppäämään voltin (kerro jos sai). Ajatuksia voi kertoa minulle kommentissa tai facebookissa, jos haluaa tehä sen yksityisemmin.
Pyyhitään tämän viikon kuonat olkapäiltä ja suunnataan uusin ja avoin mielin kohti uutta viikkoa. Millaisia asioita haluaisit tehdä tällä viikolla? Tee ne!
Ihanaa, oivaltavaa ja rakkauden täytteistä viikkoa <3 !