Two bananas

This is a translation of the post "Kaksi banaania". There you go:

It was a sunny day. The sun goldened the tops of birches and peoples´ mouth were bented to little smiles. I bought two bananas, an organic dark chocolate and a sea-buckthorn juice. I continued walking in a spring-like street when I encountered a person. A person who was weared out by years. A person who seemed like a drunk. He was short and he wore grey clothes. A man faded over the years.
       He stopped by two old people. Other one was a man and the other one a woman. A woman in a wheelchair, man her caretaker. Old married couple. The same man that bought a beer when I was in a market. A drunk man stopped by them and said in a confused way "Don´t end up in the same situation as I am." The old married couple stopped and continued their walk. Maybe the grey man had something in common with the old married couple. Perhaps he had also a spouse, in the distant past. Or maybe he wanted to discuss with someone. I wonder when was the last time he discussed with someone?
      I was walking towards a busstop when I turned around and run after him. I asked him:"Are you hungry? I can give you a banana." The man was drunk. He said firstly that I´m a saint. Jesus helped specifically people who were discriminated in our society. In nowday society, they are drunks, loners,old people,mental patients...I said to him that I just wanted to do a good thing. I had two bananas but one was enough for me. Two bananas cost altogether 70 cent. Was the man´s food worthy of 35 cent today? He tried to hug me and ask why I wanted to do a good thing. He asked me whether I have been in trouble and that´s why trying to help. Hugging made me feel anxious but still I attempted to talk calmly and I said to him:"There are always people in need. I just wanted to do a good thing. Bye bye." He answered:"I like you. How I couldn´t?"
       I walked quickly from him and sat in a park and ate my banana, chocolate and drank sea-buckthorn juice. I wondered what made me feel afraid and anxious? Was it the fact that he was drunk and that´s why unpredictable. Or was it because of people relate to drunks like they are the scum of society. Perhaps alcohol made me feel scared. When using alcohol, people are powered by an strange substance. Strange substance make a familiar person a strange one.

          How does it feel to be strange? How does it feel to be invisible when walking in streets. When you are encountering people, they back off from you. Parents say to their children that don´t watch him. Don´t go near him. How does it feel to be laughed at? He is a sweeped trash in our society. He doesn´t profit, doesn´t increase taxes of our society. It´s the other way around, he lives with support got from society. He consumes taxes of our society. What else he is? He is a drunk, little confused but above all a human being. His heart pumps blood, his eyes cries and he smiles. He has his past, present time and future. He is like everybody else. He wants to be happy and loved.
         And I bougth two bananas. When sitting in a park, I decided to buy two bananas for now on. Somebody else might be hungry too. Nor is 35 cent a rough price to pay for other person´s hunger. If I feel anxious or scared, I can give my banana and keep walking. Doing good things doesn´t always require time. Sometimes it´s a one banana.

This happened to me yesterday. I hope that this inspires you to do good things today (or tomorrow). Don´t hesitate to send a comment or share your thoughs on the issue.
Have a sunny, lovely and blessed day. And you know what? If you haven´t heard yet , I´m going to say this to you: you are lovely just the way you are and you are loved. Byebye <3!!!

.       

Kaksi banaania

Oli aurinkoinen päivä. Aurinko kultasi koivujen latvat ja ihmisten suut olivat vääntyneet pienoisiin hymyihin. Kävin ostamassa kaksi banaania, luomu tummaa suklaata ja tyrnimehua. Jatkoin kulkuani keväisellä jalkakäytävällä, kun näin ihmisen. Ihmisen, jota vuodet olivat kuluttaneet. Ihmisen, joka näytti ja vaikutti juopolta. Mies jonkin verran keski-iästä pakenemaan päässyt. Hän oli lyhyt ja hänellä oli yllään harmaat vaatteet. Vuosien haalistama mies. 

     Hän pysähtyi kahden iäkkään ihmisen luokse. Toinen oli mies ja toinen nainen. Nainen pyörätuolissa, mies hänen hoitajanaan. Vanha aviopari. Sama mies, joka oli samaan aikaan kaupassa kuin minä ja osti olutta. Juopolta vaikuttava mies pysähtyi heidän luokseen ja sanoi sekavassa tilassa "älkää te ajautuko samaan jamaan kuin minä." Vanha aviopari pysähtyi ja jatkoi matkaansa. Ehkä harmaa mies näki jotakin samaa vanhassa avioparissa. Ehkä hänelläkin oli joskus puoliso, kaukana menneisyydessä. Tai ehkä hän halusi keskustella jonkun kanssa. Milloinkohan hän on keskustellut jonkun kanssa? 

      Olin kävelemässä bussipysäkille, kun yhtäkkiä käännyin ja juoksin hänen peräänsä. Kysyin häneltä:"Onko sinulla nälkä. Minä voin antaa sinulle banaanin." Mies oli juovuksissa. Hän sanoi ensimmäisenä ,että olenko pyhimys. Jeesus aikoinaan auttoi nimenomaan yhteiskunnan syrjittyjä. Nyky-yhteiskunnan juoppoja, yksinäisiä, vanhuksia, mielenterveyspotilaita... Sanoin hänelle, että tahdoin tehdä vain hyvää. Minulla oli kaksi banaania, mutta minulle riitti yksi. Maksoin banaaneista yhteensä 70 senttiä. Oliko  miehen ruoka tänään 35 sentin arvoinen? Hän yritti halata minua ja kysellä, miksi tein hyvää. Hän kysyi, olenko itse ollut pulassa ja siksi autan. Halailu tuntui ahdistavalta, mutta puhuin silti tyynesti ja sanoin "aina on ihmisiä avun tarpeessa. Halusin tehdä vain hyvää. Heippa". Hän vastasi:"Minä tykkään sinusta. Miten en voisi tykätä." 

       Kävelin nopeasti pois miehen luota ja istuin puiston penkille. Söin oman banaanini, suklaata ja join tyrnimehua. Mietin, mikä minua pelotti ja ahdisti kyseisessä miehessä? Pelottaako se, että hän oli kännissä ja sen takia arvaamaton. Vai pelottaako se ,että ihmiset suhtautuvat yleensä juoppoihin kuin yhteiskunnan kuonaan. Onko hyvän tekeminen vähän pelottava asia? Ehkä alkoholi pelottaa. Silloin ihminen on vieraan aineen vallassa. Vieras aine tekee tutusta ihmisestä vieraan. 

        Miltä tuntuu olla vieras? Miltä tuntuu kävellä kadulla huomaamattomana. Kun lähestyt ihmisiä, he perääntyvät luotasi nopeasti. Vanhemmat sanovat lapsilleen, älä katso sinne. Älä mene sen luo. Miltä tuntuu, kun vieraalle nauretaan. Hän on yhteiskunnan lakaistava roska. Hän ei tuota, ei lisää yhteiskunnan verotuloja. Päinvastoin, hän elää Kelan tuilla. Hän kuluttaa yhteiskunnan verovaroja. Mitä muuta vieras on? Hän on juoppo, vähän sekava, mutta ennen kaikkea hän on ihminen. Hänen sydämensä pumppaa verta, hänen silmänsä itkevät ja hän hymyilee. Hänellä on oma menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Hän on niinkuin kaikki muutkin. Hän haluaa olla onnellinen ja rakastettu.

       Ja minä ostin kaksi banaania. Puiston penkillä istuessani päätin, että ostan tästä lähin aina kaksi banaania. Jollakin toisella voi myös olla nälkä. Eikä 35 senttiä ole kova hinta maksaa toisen nälästä.  Jos minua ahdistaa tai pelottaa, voin antaa banaanin ja jatkaa matkaa. Ei hyvän tekeminen katso aikaa. Joskus se on yhden banaanin kokoinen. 

Tämä tapahtui minulle eilen. Toivottavasti se inspiroi myös sinua tekemään hyvää tänään. Aurinkoista, ihanaa ja siunattua päivää. Ja tiedätkö mitä? Jos et  ole vielä kuullut tänään, sanon sen nyt sinulle: olet ihana juuri tuollaisenaan ja minä rakastan sinua. Hihhii miten hassua. Moikka <3 :)!!!