Nyt on hyvä aika palata takaisin Savonlinnaan. Toiseen maailmaan, jossa elin 1,5 kuukautta kesäkuun puolesta välistä heinäkuun loppuun. Pieni tarina unelmien toteuttamisesta. Mistä tämän tarinan aloittaisi? No tietenkin siitä, mistä se alkoikin. Alusta.
Oli vuoden 2016 alkupuoli. Mietin kuumeisesti, mihin kesätyöpaikkoihin hakisin. Ajattelin, että ensimmäisenä yritän etsiä töitä, josta oikeasti tykkään. Aloitin etsinnät kirjoittamalla google-hakuun "luovat kesätyöt". Hakutuloksena oli kesätyöt Muumilaaksossa, Powerparkissa ja Savonlinnan Oopperajuhlissa. Innostuin kaikista niistä ja eniten halusin Muumimaailmaan, mutta kohtalolla oli toinen suunnitelma minun varalleni. Kirjoitin Muumimaailmaan ja Powerparkkiin hakemukset ja lähetin Oopperajuhliin sähköpostia. Kaikki viestien lähettäjät kutsuttiin työhaastatteluun minut mukaan lukien.
Helmikuussa se sitten tapahtui. Haastattelu. Valmistauduin haastatteluun rukoilemalla ja joogaamalla. Menin heti aamusta Oopperatoimistolle. Siellä oli talo täynnä väkeä. Ensin piti jonottaa mittaukseen ja sen jälkeen itse haastatteluun. Aluksi minua jännitti niin paljon, että teki mieli karata ja sanoa vaan, että goodbye. Samaan aikaan minulla oli koko ajan varma tunne siitä, että tämä on se työ, jonka haluan. Olin haastattelussa oma itseni ja parin kysymyksen jälkeen se oli siinä. Haastattelun lopuksi tuleva työnantajani kysyi:"Olisitko valmis käyttämään tälläistä (paljastavaa) mekkoa." Naureskellen sanoin ,että tottakai. Mikäs siinä.
Työpaikkani: Olavinlinna
My working place: The castle of Olavi.
Naureskelu loppui lyhyeen, kun sain sähköpostia Oopperajuhlilta. Minut oli valittu näyttämöavustajaksi Don Giovanniin yhdeksi Don Giovannin naisista. Juuri siihen oopperaan, jossa käytetään kyseistä (paljastavaa) mekkoa. Mutten ollut peloissani vaan älyttömän innoissani. Pääsisin toden teolla rikkomaan rajojani ja menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle! Olin niin innoissani, että olisin voinut ratketa riemusta. Sain juuri sellaisen kesätyön, minkä halusin. Kesätyön, jossa voin näytellä. Ja mitä se vaati minulta? Töitä unelmien eteen, päättäväisyyttä ja ennen kaikkea (ja kaikista eniten) rohkeutta. Rohkeutta ottaa askel kohti unelmaani. Olisin tottakai voinut saaada rukkaset, muttei sekään olisi haitannut. Olisin ainakin yrittänyt, joten jälkeenpäin ei olisi tarvinnut katua sitä, ettei edes yrittänyt.
Sain kesätyön, joka on toisella paikkakunnalla. Missä asuisin kesätyöni ajan? Ajattelin koko kevään, että kyllä Jumala hoitaa. Hän oli auttanut minua saamaan töitä, hän auttaisi kyllä myös asunnon hankinnassa.
Rupesin sitten katselemaan asuntoja Tori.fi:stä ja soittelemaan yksityisille vuokranantajille. Useiden soittojen jälkeen meinasin jo luopua toivosta, koska vuokralla oli enään kalliita asuntoja. Kunnes löysin SAO:n eli Savonlinnan opiskelija-asunnot. Laitoin hakemuksen menemään ja pari viikkoa ennen muuttoa asia varmistui. Minä sain kämpän! Ihka ensimmäisen asunnon, jossa tulisin asumaan yksin. Huippua, mutta myös pelottavaa.
Savonlinna.
Tästä se sitten alkoi...
No, mutta tämä olisi ollut minun kämppikseni huone :DDD
´(Myöhemmin sinnekkin tuotiin sänky)
No, mutta tämä olisi ollut minun kämppikseni huone :DDD
´(Myöhemmin sinnekkin tuotiin sänky)
Well, this is how it started...
But this would have been the room of my roomate :DDD
(Later on they carried a bed and other stuff there)
But this would have been the room of my roomate :DDD
(Later on they carried a bed and other stuff there)
Huone siinä kunnossa, kun muutin sinne (kitara kuvausrekvisiittaa ;) MISSÄ PATJA? :D
My room when I moved there (a guitar is just a shooting prop;) Where is a mattress?:D And this is not the whole room!
Huone jälkeen (kuvassa ei siis näy koko huonetta).
The room after (this isin´t the whole room).
Muutto tapahtui 15.6. Kaikki alkoi kuin komediasarjassa. Huomasin, ettei sängyssä ollut patjaa (enkä ollut tuonut omaa mukanani). Onneksi patja järjestyi varastosta ja kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen sain tavarani purettua. Ensimmäinen kunnon haaste alkoi seuraavana päivänä, kun siskoni lähti kotiin. Olin kirjaimellisesti yksin uudessa kaupungissa, josta en tiennyt paikkoja tai tuntenut ihmisiä. Olin aina halunnut kokea sen. Muuttaa paikkaan, jossa en tunne ketään tai mitään, sillä silloin minun täytyy sopeutua uuteen ympäristöön. Sellaisissa tilanteissa löytää itsestään uusia puolia ja uutta voimaa, jota ei kuvittelisi löytävänsä. On pakko pärjätä omillaan.
Kävin jättämässä käden jälkeni Pikku kakkosen uimarannalle ;)
I left my handmark to the beach of Little two
Ensimmäiset viikot elin sumussa ja pimeydessä (silloin ei ollut vielä harjoitukset alkaneet). Sää oli harmaa, satoi paljon ja olin kadoksissa. Tunsin itseni yksinäiseksi ja onnettomaksi. Ihan kuin maailma olisi ollut pysähtynyt. Päädyin sitten muuttoviikkoni sunnuntaina Savonlinnan vapaaseurakuntaan. Ajattelin, että Sunnuntaijuhlassa olisi hyvä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Eksyin matkallani seurakunnalle, mutta eräs ystävällinen nainen opasti minua ja saattoi minut sinne. Jumala piti hyvää huolta minusta jo ensimmäisellä viikolla. Juhlan jälkeen eräs englantilainen pastori ja hänen vaimonsa pyysivät minua mukaansa pitsalle yhden toisen uskovaisen pariskunnan kanssa. Sanoin, että en voi tulla, "minulla ei ole rahaa mukanani". He vastasivat, että ei se haittaa "me tarjoamme". Sen jälkeen olin todella hämilläni. En tiennyt miten tuollaiseen pitää reagoida, koska minulle ei ollut tapahtunut mitään vastaavaa. Että joku tarjoaisi minulle pitsan! Tiesin ,että Savonlinna tulisi antamaan minulle paljon. Ainakin yhden pitsan verran.
Ihana lettukahvila Sulosaaressa. Savonlinnan parhaat letut. Myös vegaanisena!
A lovely crepecafe in Sulosaari. The best crepes in Savonlinna, you can get a vegan one too!
Työt alkoivat seuraavalla viikolla. Ensimmäiset treenit pidettiin Talvisalon koululla. Minua jännitti jonkin verran, mutta samaan aikaan olin innoissani siitä ,että nyt se alkaisi. Rupesin heti juttelemaan toisten naisavustajien (Don Giovannin naisten) kanssa ja tutustumaan heihin. Ohjaajakin oli rento, mutta tarkka. Treenit eivät olleet tiukkoja vaan saatoimme myös nauraa ja pitää hauskaa. Treeneissä kävimme läpi kaikki kohtaukset, joissa näyttelimme: aloituskohtaus, jossa olimme haamuja ja kohtaukset väliajan jälkeen, joissa olimme ensin palavasti rakastuineita Giovanniin ja lopulta kohtauksen, jossa vedimme hänet helvetin liekkeihin.
Kuvia Savonlinnan yöstä.
Pictures from the night of Savonlinna.
Sitten alkoivat treenit Olavinlinnassa. Aluksi minua jännitti jutella oopperalaulajien ja muiden työntekijöiden kanssa. Paikka oli uusi ja vieras. Tutustuin kuitenkin nopeasti muihin työntekijöihin, kun rupesin juttelemaan rohkeasti ja avoimesti heidän kanssaan. Pikku hiljaa Olavinlinnasta tuli minulle kuin toinen koti ja työkavereistani kuin toinen perhe.
Olin siis yksi Don Giovannin naisista.
Kuvassa näkyy minun roolivaatteet ja "meikkini".
Alun perin meidän rintojen piti näkyä elikkä meillä ei olisi ollut toppia, mutta kenraalin jälkeen saimme topit (onneksi olkoon ne, jotka olivat kenraalissa! :D)
Alun perin meidän rintojen piti näkyä elikkä meillä ei olisi ollut toppia, mutta kenraalin jälkeen saimme topit (onneksi olkoon ne, jotka olivat kenraalissa! :D)
Meidän koko kehot maalattiin lähes kokonaan valkoisella väriaineella.
So, I was one of the Don Giovanni´s women.
In the picture, you can see my role clothes and my "makeup".
Originally our breasts were seen which means that we didin´t have tops as in that picture.
After the dress rehearsal we got tops (so congratulations to those who were in the dress rehearsal!)
Originally our breasts were seen which means that we didin´t have tops as in that picture.
After the dress rehearsal we got tops (so congratulations to those who were in the dress rehearsal!)
Our whole bodies were painted with white coloring.
Having fun in Sulosaari :>
Treeneistä osa ajasta meni oopperalaulajien treenaamista katsellessa. Se oli mukavaa, sillä en ollut aikaisemmin edes käynyt oopperassa. Välillä siemailin teetä ja tutustuin syvemmin muihin avustajiin. Joukossani oli tuottaja, näyttelijöitä, ilma-akrobaatti, lukiolainen, muusikinopettajia... Eri ikäisiä ja näköisiä naisia, joilla jokaisella oli oma tarinansa kerrottavanaan. Harrastajista kokeneisiin konkareihin. Parasta treeneissä oli lavalle pääseminen. Se, kun pääsi näyttelemään Olavinlinnan lavalla. Siitä tuli erilainen fiilis kuin muilla lavoilla näytellessä. Siinä oli oma taikansa.
Lisää kauniita kesäöitä Savonlinnassa.
More beatiful summer nights in Savonlinna.
Viimeisissä treeneissä meillä oli maskit, roolivaatteet sekä orkesteri säestämässä. Orkesterin säestäessä tuntui kuin olisin ollut ajassa ja paikassa, jossa Don Giovanni eli. Se loi koko oopperaan tunnelman. Viimeiset treenit siivittivät meidät kenraaliin, jossa myös läheisiäni oli katsomossa. Kenraalissa minua jännitti aika lailla, mutta samaan aikaan olin todella innoissani. Tunsin olevani todella elossa. Olenkin oivaltanut sen, että jännitys tuo energian näyttelemiseen. Se on yksi parhaimmista fiiliksistä, kun menee jännittyneenä lavalle ja antaa kaikkensa. Sen jälkeen on täynnä adrealiinia ja se on TOSI mahtava fiilis. Siksi tykkäänkin näytellä. Oon siihen tavallaan koukussa.
Don Giovanni naiset keskustelemassa ja odottamassa vuoroaan ennen esitystä ja esityksen aikana.
We were waiting for our time on stage before and during the performance.
Eipä mennyt aikaakaan, kun oli ensi-ilta. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa. Sitten aplodit, lavalle ja odottamaan seuraavaa lavalle nousua. Olin ensimmäisessä kohtauksessa aikalailla keskellä. Muistan kuinka minua jännitti niin, että kehoni melkein tärisi. En ole ollut yhtä innoissani aikaisemmin elämässäni. Se on ollut yksi jännittävimmistä hetkistä elämässäni tähän saakka. Loppuaploodit esitysten jälkeen olivat taas yksi koskettavimmista näyistä elämässäni. Ensi-illassa ihmiset taputtivat seisaaltaan. Se oli kaunis ja huikea näky!
Kohtaus, jossa vedämme Giovannin helvetin liekkeihin.
The scene in which we are pulling Giovann to the fires of the hell.
Eräs kokenut oopperalaulaja sanoi, että suurin osa esityksistä menee hyvin. Pieni osa esityksistä menee tosi huonosti. Niin huonosti ,että tekisi mieli vajota maan alle. Pieni osa esityksistä menee taas tosi hyvin.
You can take these kind of photos in the castle of Olavi.
Having fun in the castle of Olavi :D
Esitykset alkoivat maskeerauksella, jonka jälkeen oli paljon luppoaikaa. Se oli yksi esitysten parhaimmista anneista. Silloin juttelin muiden työntekijöiden ja naisavustajien kanssa.
Yksi ihanimmista asioista koko Savonlinnan reissussa oli nimenomaan se, että pääsin tutustumaan ja ystävystymään monen todella upean ihmisen kanssa. Ja hienoa oli myös se, että monet heistä olivat eri ikäinen kuin minä. Joillakin oli ikää kaksi kertaa enemmän kuin minulla. Siitä huolimatta (ehkä juuri siitä syystä) ystävystyin monen minua vanhemman kanssa. On rikkaus ystävystyä itseään nuorempien ja vanhempien kanssa. Silloin oppii enemmän kuin saman ikäisten kavereiden seurassa. He antavat jotakin sellaista, jota ikätoverit eivät välttämättä voi antaa. En tule koskaan unohtamaan muutamaa ihmistä sieltä. He todella koskettivat sieluani ja antoivat kasvot Savonlinnalle.
Peace <3
Aluksi tuntui, että aika kuluu hitaasti. Loppujen lopuksi se kului nopeasti. Minulla vain kesti oma aikansa tottua uuteen ympäristöön. Ehdin katsella ihania kesäisiä auringonlaskuja, katulaulaa randomin saksofonistin ja kitaristin kanssa, oppimaan olemaan varovaisempi tuntemattomien miesten kanssa (ei mitenkään sukupuolta korostaakseni), syödä maukkaat vegaaniset crepit Sulosaaressa, lillua Hotel Casino Span altaissa, grillata toisten avustajien kanssa, tutustua oopperalaulajiin, itkeä, nauraa, tuntea itseni yksinäiseksi, tuntea itseni rakastetuksi, kysellä monta kertaa tietä tuntemattomilta, eksyä monta kertaa... Ennen kaikkea opin olemaan paremmin omassa seurassani. Oma seura ei tunnu enää niin vieraalta ja pelottavalta. On ihanaa olla välillä omassa seurassa ja pohtia, mitä kaikkea on oppinut itsestä ja muista. Mutta huomasin myös sen, että tunsin itseni välillä yksinäiseksi, jos en viettänyt aikaa muiden ihmisten kanssa. Siksi on tärkeää tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä uudelta paikkakunnalta. Olla avoin uusia ihmisiä ja tuttavuuksia kohtaan. Silloin voi kohdata, vaikka tosiystävän!
I tested other things in my work place too :DDD!!! In the castle of Olavi.
Olavinlinna työpaikkana oli maaginen, mutta myös haastava. Yhdessä kohtauksessa tulimme alas korkeimmista kivirappausista paljain jaloin. Joka kerta piti kävellä keskittyneesti hammasta purren. Se oli aikas extremeä!
Näyttämöavustajana opin sen, että voin tehdä työtä, jota oikeasti rakastan. Heureka! Se oli suuri seikkailu ja nautinto. Paras kesätyö ja kokemus tähän asti! Opin paljon myös näyttelemisestä ja jopa oopperalaulamisesta. Oopperalaulajaksi voisi kuulemma ryhtyä melkein kuka tahansa. Se on enemmän tekniikasta kuin yksilön äänen korkeudesta kiinni. Pääsin myös paremmin kosketuksiin oman kehoni kanssa, kun kauniit maskeeraajanaiset värjäsivät peppuani valkoiseksi! :D
Having fun in the Sillansuu bar.
Maailmassa on paljon ilmaisia elämyksiä. Niin oli myös Savonlinnassa. Esimerkiksi se, kun näin Pekka Hyysalon kaupassa ja halasin häntä. Tuli todella kiitollinen olo elämästä. Tyyppi on selvinnyt ja noussut sellaisesta, mistä moni ei välttämättä selviäisi.
Toinen kirjaimellisesti ilmainen elämys tapahtui eräänä lauantaina. Menin pyörällä erääseen leipomoon haukkamaan evästä. Olin juuri aikomassa lähteä, kun leipomoon astui eläkkeellä oleva mies. Hän kysyi minulta, että juotko kahvia. Sanoin, että juon teetä en kahvia. Siihen hän tokaisi, että minäpä tarjoan ja "ota syötäväksi, mitä haluat vitriinistä". Ajattelin aluksi ,että en kehtaa. Hän kuitenkin sanoi, että ota vaan ja minä otin kakkupalan. Siinä sitten juttelimme ja söimme kakkua. Sen jälkeen hän jatkoi matkaansa ja minä jäin ihmettelemään, mitä ihmettä juuri tapahtui. Ihan käsittämätön juttu!
In the last day in Savonlinna, I tested do people in Savonlinna like hugs. Well, they liked, at least most of people I hugged. But for most, it was lots of fun.
Tärkeintä, mitä opin on se, että unelmistaan voi tehdä totta. Ne voi elää todeksi. Mitä se sitten vaatii? Päättäväisyyttä, työtä ja ennen kaikkea rohkeutta. Rohkeutta ottaa askel kohti unelmiaan. Unelmien toteuttaminen ei ole pelotonta hommaa. Ainakin itseäni jännittää nimenomaan ne asiat, joista unelmoin. Mutta tunne niiden jälkeen on yksi parhaimmista asioista elämässä.
Monesti unelmien toteutus on ketjureaktio. Kun ottaa ensimmäisen askeleen kohti unelmaansa, muut askeleet vöyryävät perässä. Asiat järjestyvät asia kerrallaan. Ja kiehtovinta on huomata, kuinka menneisyydessä tehdyt asiat vaikuttavat myös tulevaisuuteen. Esimerkiksi ilman näyttelykokemusta harrastajateatterissa ja lukiossa, en olisi päässyt näyttämöavustajaksi. Jotkut päätökset tuntuvat merkityksettömiltä, mutteivat ne ole. Joidenkin vaikutukset näkyvät myöhemmin kaikista yllättävimmissä tilanteissa. Vaikkapa Oopperajuhlien työhaastattelussa!
Koko Savonlinnan juttu oli niin käsittämätöntä ,että näin jälkikäteen en pysty edes käsittämään sitä. Tulen aina muistamaan Oopperajuhlien taian, Saimaan kesäyöt, randomit kohtaamiset tuntemaattomien kanssa ja ihmiset, jotka käänsivät elämäni ympäri ämpäri. Siksi sanon sinulle Ystäväni: kaikista suurinkin unelma voi tuntua kaukaiselta, muttei se ole niin kaukana kuin luulet sen olevan. Oikeastaan se on aika lähellä. Ihan tässä vieressä. Sinun täytyy päättää ottaa ensimmäinen askel ja loppu onkin historiaa. Päättää tehdä siitä totta. Päättää. Oletko vielä sitä mieltä, ettei kannata tai ettet pysty? Tai, että sinua jännittää ja pelottaa liikaa? Ei haittaa! Minä sanon sinulle, että vaikka sinua jännittäisi ja pelottaisi kuinka paljon, tee se. Mitä enemmän teet ja otat rohkeuden askelia, sitä vähemmän ne jatkossa pelottavat ja jännittävät. Vaikka sinä tärisisit, hampaat kolisisi ja kuola valuisi suusta, tee se silti! Ja vaikka lopputulos olisi mikä tahansa, tulet oppimaan. Tulet oppimaan NIIN paljon. Joko voitat tai opit. Häviäminen on oppimista.
She was the first one that I hugged. They seemed like a foreigner so I spoke English with her until she asked "where are you from". Then I said "from Finland" and we both started to laugh a lot because we realized that both of us are Finns :DDDD!!!
Miten Minä voin päästä Oopperajuhliin näyttämöavustajaksi? Pieni infopaketti juuri Sinulle:
- Kurki aktiivisesti Savonlinnan Oopperajuhlien sivuja tulevan vuoden alussa. Tai voit suoraan kirjoittaa google-hakuun "näyttämöavustajaksi Oopperajuhliin". Täältä näkee kesän 2017 tulevat oopperat: http://www.operafestival.fi/fi/Ohjelmisto/Ohjelmisto-2017
- Laita Oopperajuhlille viestiä ja saavu haastatteluun
- Muista olla oma itsesi haastattelussa! Se paras "isku" kikkasi ;) Kannattaa jo etukäteen miettiä, millaista esiintymiskokemusta on ja mainita ne haastattelussa, jos niitä kysytään. Jos sinulla ei ole näyttelemiskokemusta, kannattaa mainita muunlainen esiintymiskokemus esimerkiksi jos olet tanssinut tai laulanut.
- Jos pääset näyttämöavustajaksi, kannattaa etsiä vuokra-asuntoa SAO:n opiskelija-asunnoista tai Tori.fi:ltä yksityisiltä vuokranantajilta.
- Ja eikun tutkimaan Savonlinnaa avoimin mielin ja nauttimaan yhdestä elämäsi parhaimmista kokemuksista!
- Jäikö kysymyksiä? Kysy ihmeessä ihan mistä tahansa asiasta: Oopperajuhlista tai vaikka unelmista :)!
IHANAA TULEVAA UNELMANTÄYTTEISTÄ VIIKKOA! ENSIVIIKKO HYVÄ VIIKKO OTTAA ASKELEITA KOHTI UNELMIAAN! TAI VAIKKA VAAN LEVÄTÄ JA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ!
HAVE A WONDERFUL DREAM FILLED WEEK! IT´S A GOOD WEEK TO TAKE STEPS TOWARDS YOUR DREAMS! OR JUST RELAX AND ENJOY LIFE!
Ps. Uusia jänniä uudistuksia on tulossa blogiini ;) Stay tuned!
Ps. I´m doing new exciting changings in my blog ;) Stay tuned!
WITH LOVE IIDA <3
