Keep searching. Keep moving forward. Keep getting to know yourself more deeply. Keep learning to love yourself more deeply. Keep loving and accepting other people. Keep getting to know new things. Keep trying new things. Keep fulfilling your dreams. Keep growing.
And never give up. Defeated isin´t the one who fails time after time. Defeated is the one who gives up. Because when you give up, you stop growing. You stop learning.
And winner isin´t the one who always is in the first place. Who always wins. Winner is the one who never gives up even in the moments he loses. Winner is the one who learns when he is defeated and enjoys when he wons. Winning and losing aren´t opposites. They are different wavelengths. Other one feels more bad and the other one feels better. But it doesn´t mean that winning is good or losing is bad. They are just different kind of experiences that make us feel different feelings. They are opportunities to get to know ourselves more deeply. To acknowledge why in many cases losing feels bad and winning feels good. Keep winning. Keep losing. Keep living without being afraid of failures. You will definitely fail if you live fully. But only people who fail can success. They know that failing is an opportunity to grow. To feel new feelings. To get to know oneself better. To feel alive. And don´t be afraid to do things that you love. It will be definitely the most scaring thing to do. That´s why it feels so good. That´s why you will learn the most of it. Feel your fear, say hi to it, hug it and accept it. Do things that you love even if you feel like vomiting. And take the first step towards you dreams. The step that makes your heart beat soooo fast that you want to run away. But still, take it. Because that step will lead you to a great adventure. Adventure that will definitely shake you and your life. You won´t be the same. Your life won´t be the same. But you keep growing. You keep living fully. You keep feeling alive. You keep being alive, like the Redwood tree.
A little booster, encouragement and inspiration for the new week! You know what? I´m living a half of the Summer in Savonlinna. I´m an acting assistant in Opera festival there. And my practices will start tomorrow. Woaaah how exciting. Let´s see what will happen.
Have a weirdo, chilled and lovely weekie <3
Katsottiin kaksoisiskoni kanssa (kyllä minulla on kaksoisisko, muttei olla identtisiä:D) vanhoja kuvia tietokoneelta. Kuvia, joista jotkut oli otettu kymmenen vuotta sitten. Oli jännä, miten jotkut muistot tuntuivat kuin olisivat tapahtuneet eilen. Muistan sen hetken, kun pelattiin ilmakiekkoa siskon kanssa Gran canarialla. Tai tavattiin kadulla geishaksi pukeutunut nainen ja otettiin hänen kanssaan yhteiskuva. Ysin päättäjäiset, jolloin minulla oli mekko vinossa. Matkan Loro Parkkiin, jossa eläimet ovat kuin näyteikkunan vaatteita. Ihmiset katsovat häkitettyjä eläimiä ja räpsivät kuvia, kun valaat hyppäävät voltteja. Silloin se tuntui hauskalta ja kivalta, nykyään ajatuskin tuollaisesta paikasta kauhistuttaa. Eläimet on viety Loro parkkiin ihan vaan huvin vuoksi ja ihmisen nautinnoksi. Tai Halloween juhlat, joihin leivoin harmaita kuppikakkuja. Synttärit ja pikkujoulut, joita vietettiin meidän "mafian" eli kaveriporukan kanssa. Herkut, mafioosan, syvälliset keskustelut elämästä, tulevaisuuden pohtiminen, halit ja suklaatee. Suklaatee. Ei vitsit se maistui hyvältä, onneksi sitä löytyy vieläkin ystäväni kaapista. Jotkut muistot tapahtuivat viisi vuotta sitten, jotkut viikko sitten.
Tuntuu jännältä katsoa vanhoja kuvia, joissa näytän söpöltä ja kauniilta. Mutten silloin tuntenut itseäni kauniiksi. Tai ajatellut, että vaatteeni ovat söpöjä. Monissa kuvissa myös paistaa ujous, jännittyneisyys ja herkkyys. Pelko siitä, mitä mieltä muut ovat minusta. Pelko tuomituksi tulemisesta. Välillä on hyvä miettiä, mitä on tapahtunut menneiden vuosien aikana. Mitä sinussa on tapahtunut. Mitkä asiat ovat muuttuneet. Mitkä pysyneet samanlaisina. Ajattelitko liikaa muiden mielipiteitä vai Je ne regrette rien?
Oli myös ihana nähdä ujoutta. Tiedän ainakin, etten siinä vaiheessa piilotellut sitä. Minulla ei ollut vielä silloin kovaa kuorta, jonka taakse olisin kätkenyt ujouden ja herkkyyden. Oven, jonka taakse jäävät pelko ja jännitys. Ovi, joka on lukossa. Tunnelukko. Myöhemmin pelko toisten tuomitsemisesta ja hyväksynnän hakeminen saivat minut lukitsemaan tunteeni. Se oli aikaa, jolloin "olin" kova. En oikeastaan itkenyt toisten aikaan tai näyttänyt jännitystä tai pelkoa. En halunnut, että muut huomaisivat, että minä olenkin "heikko". Että minua pelottaa ihan hirmuisesti se, että hyväksyvätkö muut minut. Rakastavatko muut minua. Se oli syy, miksi minulle muodostui ovia, tunnelukkoja. Se oli tapa hakea hyväksyntää ja rakkautta itseni ULKOPUOLELTA, mikä tarkoittaa sitä, että rupesin toimimaan miten muut halusivat minun toimivan. Olin sellainen kuin ajattelin muiden haluavan minun olevan. Joistakin tunteista tuli sallittuja ja joistakin kiellettyjä. Esimerkiksi ilo ja tyytyväisyys olivat sallittuja tunteita kun taas viha, jännitys, pelko ja häpeä olivat kiellettyjä tunteita. Kun tunsin jännitystä, aukaisin oven, puhalsin sen oven taakse ja lukitsin oven tiukasti. Ajattelin ,että jos tunnen jännitystä tai pelkoa, muut eivät tykkäisi minusta. Tai vihaa ja ärsytystä. Muuthan eivät olisi enää minun kavereitani. En ollut siis "sujut" itseni kanssa tai rehellinen itselleni. Hain niin kovasti rakkautta ja hyväksyntää, että olin valmis olemaan joku muu. Joku, joka ei ole inhimillinen. Rooli. Maski.
Ongelma oli se ,että hain rakkautta ja hyväksyntää itseni ULKOPUOLELTA, toisista ihmisistä. Silloin hyväksyntä ja rakkaus ovat hyvin huteralla pohjalla. Perusta on tehty hiekasta. Sen voi puhaltaa helposti pois eikä jäljelle jää mitään. Silloin itsetunto on riippuvainen toisista ihmisistä. Itsetunto romahtaa, jos muut eivät tykkää ja kohoaa jos muut tykkäävät. Se on hyvin raskas rooli ylläpitää. Niin raskas, että minun piti valmistautua pitkään siihen, että pystyin pitämään sen roolin yllä. Jotta näyttäisin onnelliselta.
Muistan kuinka lukion kakkosvuoden keväällä elämä rupesi ensimmäistä kertaa avartumaan eri näkökulmasta. Oli minun ja kaksoisiskoni 18-vee synttärit. Ihanat ystäväni olivat tehneet meistä hauskat videot ja hommaneet meille yllätyslahjat. Myöhemmin menin sydän kurkussa ostamaan elämäni ensimäiset siiderit. Minua jännitti niin ,että koko kehoni melkein tärisi. Minulla ei ollut edes passia mukana vaan pokkana näytin kela- ja opiskelukorttia. Ja sain kuin sainkin hommattua ekat siiderini. Sen jälkeen menimme uimaan alasti extemporella syrjäisemmälle uimarannalle ja juomaan siiderit. Muistan ,että sen kokemuksen jälkeen tajusin miten mahtavaa on tehdä asioita out of blue ja seikkailla. Minusta tuli täysi-ikäinen (Ei aikuinen. En kyllä vieläkään tunne olevani aikuinen vaikka olenkin täysi-ikäinen) ja jokin loksahti sisälläni. Samaisena kesänä päätin ,että abivuonna rikon rajojani ja teen jännittäviä juttuja. Menin myös ekaa kertaa Ilosaarirockiin vapaaehtoistyöntekijäksi keräämään roskia kesällä . Se oli mahtava muisto, sillä tutustuin tyyppiin joka abivuotensa jälkeen lähti kaverinsa kanssa ajamaan pyörillä pariksi kuukaudeksi Eurooppaan. Sain myös kuulla hänen mahtavia liftaus- ja dyykkaustarinoitaan.
Hain Joensuun Ylioppilasteatteriin abivuoden syksyllä. Muistan kuinka pääsykokeissa minua jännitti niin paljon, että kynäni tärisi kun kirjoitin yhteistietojani. Mutta samaan aikaan se päivä oli yksi elämäni mahtavimmista. Tanssimme, improsimme, juttelimme siitä, mitä mielenterveyshäiriöitä kullakin Nalle Puh hahmolla on (ihan oikeasti :DDD), joimme PALJON teetä ja juttelimme syvällisiä juttuja tähtitaivaan alla. Siitä jäi sellainen tunne, että suuria asioita tulee tapahtumaan. Energia virtasi koko kehossani ja tunsin olevani elossa. Niin elossa, että olisin voinut halata jokaista vastaantulevaa ja juosta satoja kertoja talon ympäri. Elämänenergia. Energia, joka alkaa virtaamaan kun ihminen tekee jotakin uutta tai rikkoo rajojaan. Tekee jotakin todella jännittävää ja pelottavaa. Ja juuri siitä syystä tuntee olevansa elossa. Pystyvänsä mihin vain. Päädyinkin näyttelemään klovnia Pisarat lyhytnäytelmässä. Se oli uskomaton kokemus. Sain olla pelle! Siitä syntyi todellinen rakkaus klovneriaa kohtaan. Miten ihanaa on olla pellenä, näyttää avoimesti kaikki tunteensa lavalla. Pelätä suunnattomasti. Ujostella ja peittää kasvonsa. Yleisö tykkää siitä. Aitous on hassua.
Lauloin ja näyttelin myös koulumme musiikkinäytelmässä mummoa, joka oli kuolemassa. Siinäkin pääsin ylittämään rajojani, sillä lauloin näytelmässä. Se oli aivan ihanaa. Tanssin ja lauloin siitä ,kuinka mummo oli nuorempana kohdannut saksalaisen sotilaan ja rakastunut. Heidän kohtaamisensa kesti koko kesän ajan, rakkaus loppuelämän. Mummolla oli ollut aviomies ja lapsia, mutta siitä huolimatta nuoruuden rakkaus ei koskaan haihtunut. Se oli kirjailtuna mummon tekemään pitsiliinaan. Hänen hartaimpaan tavaraansa. Oli ihanaa elää sellainen tarina. Tarina sodan ajan rakkaudesta ja siitä, kuinka yksi kohtaaminen voi muuttaa koko elämän. Mummolla oli myös viisaita ajatuksia. Hän mietti, mitä toivoa jos näkee tähdenlennon. Jos näkisit tähdenlennon, mitä toivoisit? Lisää elinpäiviä, onnea, terveyttä, rakkautta...aikaa?
Samana syksynä tutustuin myös upeisiin ihmisiin ja rupesin käymään Vapaa seurakunnan nuortenilloissa. Menin nuorteniltoihin ja ylistysten aikana itkin. Itkin suunnattomasti ja puhdistin itseäni. Jumala puhdisti minua. Muistan senkin, kun aluksi en uskaltanut nousta tanssimaan ylistysten aikoihin. Sitten eräänä kertana nousin ja tanssin vaan musiikin tahtiin. Olin täynnä rakkautta enkä välittänyt mistään muusta kun tanssista. Tanssin vain.
Päätin jo abivuoden syksyllä, että pidän välivuoden. Siitä huolimatta tulevaisuus ahdisti. Mitä teen välivuonna? Millaisen ammatin haluan? Entä jos en pystykkään päättämään tulevaa opiskelupaikkaani. Miten elää ilman rahaa - kirjaa lukiessani tajusin ettei kyse olekaan ammatin valinnasta. Oikeastaan ammattikin on vain määritelmä jonkinlaisella toiminnalle. Joku musisoi ja häntä kutsutaan muusikoksi. Joku leipoo ja häntä kutsutaan leipuriksi. Olin miettinyt koko ajan väärää kysymystä. Kysymys ei ollut siitä ,mitä haluan olla isona. Millaisen ammatin haluan. Kysymys on siitä, mitä RAKASTAT tehdä. Eikä sen tarvitse olla ammatti. Miten haluat TOIMIA? Mitä HALUAT tehdä?
Minulla oli myös vaikeuksia valita yksi TOIMINTA. Haluan laulaa, näytellä, tanssia, joogata, kirjoittaa, lukea, juosta, kokeilla kaikenlaisia lajeja, surffata, purjehtia, opiskella kieliä, psykologiaa, filosofiaa ja muita tieteitä, vaeltaa, matkustaa, valokuvata, askarrella, tehdä vapaaehtoistöitä, oppia soittamaan kitaraa, oppia sirkusta...Kunnes tajusin, ettei kyse ole yhdestä toiminnasta. Ymmärsin, ettei minun tarvitse sitoutua yhteen toimintaan loppuelämäkseni. Minun ei tarvitse esimerkiksi hakea muusikoksi, esiintyä lavoilla ja ansaita elantoani sillä tavalla. Tajusin, että voin perehtyä erilaisiin toimintoihin ja vaihtaa erilaisten toimintojen välillä. Voin vaikka opiskella teatteria, laulamista, tanssia ja joogaa. Minun ei tarvitse olla näyttelijä, laulaja, joogi tai mikään muukaan. Voin tehdä sitä, mitä kullakin hetkellä haluan. Voin käydä vaikka Kiinan ja Arabian kielikursseilla ja samaan aikaan opiskella tanssia. Kyse ei olekaan siis ammateista vaan siitä, että tekee sitä mitä rakastaa. Siitä, että voi kehittää itseään monin eri tavoin määrittelemättä itseään yhden toiminnan ihmiseksi. "Minä olen poliisi. Minä taas olen maalari." Voi vaikka todeta, että minä tykkään maalata, mutta olen myös paljon muutakin kuin maalari. Eikä kaiken tarvitse olla maksullista. Voi vaikka näytellä Ylioppilasteatterissa, opiskella kieliä kirjaston materiaaleilla, käydä ilmaisissa tanssiworkshopeissa, opiskella muusikoksi konservatoriolla, kirjoittaa blogia ja/tai päiväkirjaa tai vaikka jakaa uusien ystävien kanssa taitoja. Jos joku osaa tanssia, hän voi opettaa sitä muillekkin. Ystävä voi vaikka osata hepreaa, laulamista, kitaran soittoa, rakentamista, kvanttifysiikkaa, jogloorausta, runojen kirjoittamista tai nimetä kaikki muumilaakson hahmot. Kokkaustaitoinen kaveri voi kokata kaverilleen. Kaveri voi taas opettaa hänelle melonnan alkeita ja lainata hänelle kajaakkia. Samalla mielikuvitus kehittyy, kun saa miettiä luovia keinoja kokeilla erilaisia juttuja (myös ilman rahaa).
Rikoin siis abivuonna rajojani ja samalla tutustuin itseeni syvemmin, mikä tarkoittaa sitä että lukkoja avautui lukko toisensa jälkeen. Pinnan alta rupesi paljastumaan pettymystä, surua, pelkoa ja jännitystä. Tunteita, joita olin visusti piilotellut. Omia tunteitaan ei kuitenkaan pidä piilotella tai peitellä. Muuten ei ole rehellinen itselleen ja jää paitsi ihanista tunnekokemuksista. Jotkut tunteet saattavat tuntua epämielyttäviltä. Siitä huolimatta jokainen tunne on välttämätön ja kertoo jostakin. Tunteet voivat paljastaa lapsuudessa peiteltyjä pelkoja tai kertoa esimerkiksi lähestyvästä vaarasta. Yksinkertaisuudessaan tunteet ovat kuitenkin hauska elämys. Miten ihana onkaan tuntea. Tuntea häpeää, iloa, surua, kateutta, pelkoa, vihaa...vaikka kaikki tunteet eivät TUNTUISIKAAN miellyttäviltä.
Itseeni tutustuminen johti siihen, että rupesin etsimään rakkautta ja hyväksyntää ITSESTÄNI. Rupesin rakentamaan sellaista perustaa, jota tuuli ei voi pyyhkäistä tai sade pilata. Perustaa, joka perustuu itse-rakkaudelle (ITSE-rakkaus=rakkaus, joka lähtee syvältä itsestä). Ja toki minun tilanteessani myös Jumalan rakkaudelle. Jumalan ehdottomalle hyväksynnälle ja rakkaudelle. Minun ei enää tarvinnut peitellä väsymystä, vihaa, katkeruutta, häpeää tai mitään muutakaan tunnetta. Pystyin nimeämään tunteeni ja tuntemaan ne. Tuntea, miltä esimerkiksi viha tuntuu. Onko se painava vai kevyt tunne. Tuntuuko se miellyttävältä vai epämiellyttävältä. Millasia ajatuksia se herättää. Mitä enemmän avaa oviaan, sitä syvemmin oppii tuntemaan ja rakastamaan itseään. Rakkaus pääsee virtaamaan vapaasti avatuista ovista. Ja sellainen rakkaus lähtee itsestä ja loistaa koko ympäristöön.
Toki itsensä rakastaminen ja tutustuminen on elämän mittainen prosessi. Minulla on vielä tunnelukkoja, jotka kaipaavat avaamista. Eikä pelko ja jännitys katoa minnekkään, sillä ne ovat tunteita. Lyhytkestoisia tunteita. Tunteet tulevat ja menevät, mutta niihin suhtautuminen muuttuu. Aina on mahdollisuus tutkia itseään lisää, kokeilla uusia TOIMINTOJA, opetella rakastamaan itseään lisää, olla välittämättä vähemmän muiden mielipiteistä jne.
Oli lauantai 4.6. Paljon on muuttunut. Paljon on tapahtunut. Minun lakkiaiseni. Pääsin laulamaan toista kertaa lakkiaisissa. Viime vuonna lauloin Samuli Edelmanin Mahdollisuus biisin. Silloin minua jännitti niin paljon etten uskaltanut fiilistellä musiikin tahtiin. Tällä kertaa lauloin yhden lempilauluistani, Olavi Uusivirran Nuori ja kaunis - biisin. Ja tällä kertaa jännitti myös, muttei se haitannut. Fiilistelin silti ja annoin mennä. Sehän oli viimeinen esiintymiseni siinä koulussa.
Pääsin lukion läpi. Lakkiaispäivä oli ohi vilauksessa. Vasta seuraavana päivänä ymmärsin, että nyt se on ohi. En enää nää samoja ystäviä niin usein. Lähden maailmalle ja muutan pois kotoa (josta kerron myöhemmässä postauksessa lisää). Vasta kun on "hyvästien" aika ,ymmärtää kuinka tärkeitä ihmisiä onkaan elämässä. Kuinka ihania muistoja kokikaan. Ja silloin haluaisi palata niihin muistoihin. Halloweenjuhliin, Ganarian matkoille ja lavalle laulamaan elämän mahdollisuuksista. Silloin haluaa mennä sanomaan ystävilleen ,miten rakkaita he ovat ja halata heitä. Sen vuoksi kannattaa nauttia joka hetkestä täysillä. Kertoa rakkailleen, kuinka tärkeitä he ovat. Halata pitkään. Jutella monia tunteja ilman kiireitä ja kalenteria. Itkeä ja nauraa toisen seurassa. Olla läsnä. Sillä yleensä ihminen katuu eniten sitä, mitä ei TEHNYT tai sitä mitä ei SANONUT. Mutten tekisi mitään toisin tai vaihtaisi yhtään mitään. Kaikki tapahtui niin kuin sen oli tarkoitus tapahtua. Sain sanottua monia kertoja kuinka tärkeitä ystäväni ovat ja halattua monia kertoja. Eikä ystävyys jää tähän. Rakkaushan ei katso aikaa eikä paikkaa. Rakkaus vaan on.
Oletko sinä sanonut rakkaillesi kuinka rakastat heitä tai mitä heissä rakastat. Oletko halannut heitä pitkään tai kuunnellut, kun heillä on ollut murheita. Oletko ollut läsnä. Oletko tehnyt asioita, joita rakastat. Nou hätä, joka päivä voi aloittaa alusta. Joka hetki voi aloittaa alusta. Joka hetki voi halata!
Rakkauden täytteistä päivää kaikille <3! Lopuksi vielä lakkiaisfiilistelyä ja vähän nuoruuden tuulia.
"olet nuori ja kaunis
mutta kuka se on kun huutaa
keksinyt ruudin
mutta kuka se on kun ampuu
koivun oksa hiljaa hakkaa ikkunaan tuuliko
se on kun huutaa vai onko se joku muu"
Ps. lakkiaisista tulee kuvia myöhemmin ;) And I will translate this post later!
Tein omiin synttäreihini vegaanisia mokkapaloja. Täältä pesee maukkaat ja vatsalle ystävälliset mokkapalat. Hyvä tapa hemmotella itteensä!
Mokkapalat
4 dl vehnäjauhoja
3 dl fariinisokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g Tummansinistä Keiju-margariinia
2 dl kasvimaitoa
0,5 tl pikakahvijauhetta
Sekoita
kuivat aineet. Pehmitä margariini esimerkiksi mikrossa ja lisää
jauhojen joukkoon. Liota pikakahvijauhe kasvimaidon joukkoon ja sekoita
kasvimaito jauhojen joukkoon (mikäli haluat, voit käyttää myös 0,5 dl
valmista kahvia ja 1,5 dl kasvimaitoa). Sekoita nopeasti tasaiseksi ja
levitä tasaisesti uunipellille. Paista 175 C-asteessa 35 min, tai kunnes
levy on kypsä. Valmista kuorrute levyn paistumisen aikana.
Kuorrute
4 rklvettä
0,25 tl pikakahvijauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
4 dl tomusokeria
Sekoita
vesi, pikakahvijauhe ja kaakaojauhe. (Voit käyttää veden ja
pikakahvijauheen tilalla 2 rkl vettä ja 2 rkl valmista kahvia.) Lisää
tomusokeri pienissä erissä ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrute hieman
jäähtyneen paistetun taikinalevyn päälle ja anna jähmettyä. Leikkaa
terävällä veitsellä sopivan kokoisiksi paloiksi ja tarjoile.
Resepti on Kamomillan Konditori blogista: http://www.kamomillankonditoria.com/2009/09/mokkapalat.html
I did these vegan mocha squares to my brihtday. There you can have a tasty and a stomach friendly recipe. It´s also a good way to indulge yourself! Vegan mocha squares
4 dl wheat flour
3 dl brown sugar
2 tbsp baking powder
2 tbsp vanilla extract or vanilla sugar
3 tsp cocoa (dark)
100 g margarine (without milk)
2 dl soya/wheat/coconut/almond milk
0,5 tbsp instant coffee powder
Mix dry ingredients together. Soften the margarine for example in a microwave and mix them with flours. Soak instant coffee powder with plant milk of your choice and mix plant milk with flours (you can also use 0,5 dl coffee and 1,5 plant milk. I did with coffee which I like more than a instant coffee powder.). Mix quickly together and spread the dough flatly to a baking tray. Fry in a temperature of 175 C for 35 minutes or when the plate is ripe. Make the icing after roasting the plate.
4 tsp water
0,25 tbsp instant coffee powder
3 tsp cocoa (dark)
4 dl icing sugar
Mix water, instant coffee powder and cocoa (You can also use 2 tsp water and 2 tsp coffee instead of instant coffee powder which I did.) Add icing sugar in little batches and mix it. Spread the icing to a chilled and baked plate and let it be. Cut the plate in suitable pieces and serve. And of course enjoy!
The recipe is from the Kamomilla´s conditory blog: http://www.kamomillankonditoria.com/2009/09/mokkapalat.html
Translation of the post Voikukkameri ja Raamattubreikki:
The bible break of Ryttylä. A journey in which happened more miracles than in months. An adventure that I didn´t plan at all. Everything happened without anticipating which is why everything was more funny and exciting. The schedule of the break was published on internet and put in bulleting board in Ryttylä. I watched the schedule once on internet at home, but I didin´t watch it at all when I was in Ryttylä. I just followed people, asked for them what is happening and went with the flow. In fact, I didin´t even require schedules as everything happened as it was meant to happen. As God planned. Go with the flow.
Everything started in 20.5 when I turned 19. Yey, my brithday day! Few days before break, I heard that I can share the ride to Ryttylä. Oh yeah, God took care of my ride. I decided that I don´t book train or bustickets. Instead, I prayed that God will handle it. And trusting God worked. My friend took me to his ride and showed me staircases that are located in Ohvana. His hobby is to run staircases. I also wanted to try that and that´s why I also ran the staircases. It was really awesome and I realized that I need to do that more. I also heard that there are staircase competitions in Finland and around the world. I haven´t heard about that before, how cool. Our journey continued as we picked other three travellers to our ride. I knew two of them before and one of them was unknown to me [in that moment].
The first miracle happened on the road. My big sister called me and said that she won a vegan cheece from Hyve&Pahe cafe. She said that I can have the cheece. It was amazing and it happened in my brithday. After that, I knew that this trip will be meaningful. Plus, free vegan cheece. I really felt thankful and eager!
Our ride was over quickly after talking deep and random things. It´s amazing how in a one ride I could get to know people more deeply. That´s why people should rather rideshare because then one can get to know people better. And conversations in a car are in many cases unexpected, deep and exciting.
I felt slightly nervous not until Ryttylä. I went to trip alone so I felt nervous how everything will end up. The environment was lovely in Ryttylä. There were flowermeadows, fields and a few houses. So, I could spend weekend in a rural and nature landscapes. At first, I felt nervous and tired after our ride and a little lonely. Nevertheless, I decided that I´m going to get to know new people and talk to stangers [A stranger=A friend that I don´t know yet]. Since the first meal, I went to talk to new people. Immediately, I got to talk with to students from Bible line. It felt very great to talk with nice people and see that in many times only saying "hi" can lead to insightful conversation. You should say "hi" even if you feel nervous, afraid, voice and body are shaking and there is coming spittle from your mouth. Usually then the most miraculous things happens. And then you might get to know beatiful people and expirience amazing experiences.
In the evening, I wanted to be alone for a while. Despite of new friends, I felt anxious and lonely. I started to wrote to my diary about my feelings and prayed. Something was in my mind. A thing, that I didin´t even know. Then a friend from our ride came to me. She asked me to come with her and I went. We went to a hall where were about to begin teaching and praysing evening. I started to cry after I sat down. I cried out bad feelings and at the same time I was touched that my friend noticed me. She came to me and cared for me even as I wasn´t in that mood. During the night, a girl asked me that can we talk later. Then we talked and I realized quickly that we have a connection. That´s why we shared our facebook accounts and I want to see her again. After the first conversation, we could talk about personal and deep topics.
In the same evening, I got to know a girl who travelled to Kenya and Israel through the internation line of Ryttylä. It was very nice to talk, drink tea and listen to her adventures. Other people inspire and encourage me. After the conversation, I thought that maybe the international line is also my path. It´s one way to help - by doing missionary work abroad. Well it remains to be seen. If God leads me there, I´m ready to pack my bags and go.
I remember beachvolley tournament, grassjams, teachings about how to live like Jesus and the introduction of international line from Saturday. I also indulged myself with mint drink and carrot pie from Iran cafe named Habibi. I though that this is my brithday cake.
When it comes to that teaching, it was said that Jesus was like a human. He felt anger, sadness, hunger, thirst and so on. That´s why people shouldn´t hide their feelings. Every feeling is worthy. And there should be space for every feeling. For heavy and light ones. In my opinion, there aren´t negative or positive feelings. Some feelings just feel more heavy and other ones more light.
Another insight was that a religious person doesn´t need to help and do good all the time. Sometimes the connection with God is just doing nothing. It´s just being present with God. It was a great insight as I accomplished and accoplished before. But Faith and life shouldn´t be just accomplishing things. Rescue is a gift, good actions doesn´t strengthen it nor does bad actions weaken it. I have realized that I serve God the most when I do things that I love. When I use abilities and features that God have given me. You don´t need to do all. You don´t need to change or save the world alone. It´s enough when you live your life as you wants to. When you take responsibility from your life and your decisions. It´s pondering everyday what you really want to do and do it. Fulfill your dreams, each and everyone of them even if it takes a lot of time and effort. Sometimes people do things that other people say them to do, want them to do. After the day, you feel misery because you didin´t do things that you wanted to do. There is only a couple of hours to do things that you really love to do: perhaps reading, jogging, singing, drawing, dancing and the list goes on. It shoudn´t be like that, but it´s everyone´s own choice. You are responsibility for your lfe, for your decisions. If decisions are bad, you can change them. And you shouldn´t wait the time when you can do everything you want to. The time is now. In each and every moment. Waiting takes a lot of time, sometimes forever.
And if you believe in God, let God lead you. But don´t just wait the miracle to happen. God give you a change, but you take leaps. You can say yes or no to opportunity.You should say yes. You can´t never know where it leads you. Of couse, if you sometimes feel like this is not the time or this is not my thing you can say no. But you should ponder why it feels like now isin´t the time. Is it based on fear or something else. If the reason is fear, you should feel it, accept it and say yes.
If you don´t know what to do, you can ask for God, listen to your heart and just TRUST. Trust that everything will be okay. And if it´s hard to choose, you should remember something that my friend told me: there aren´t right or wrong choices. There are only choices.
There happened lot of things in a day and I had lots of things to ponder. I went out and sat to a bench to write again to my diary about teachings of day, insights, emotions and thoughs. My head was full of all kind of thoughts. Anxiety came back. I was just about to finish and going to dinner when a girl and a boy came to stand next to me. The boy asked whether they could pray for me. Did I have time for that. I said of course I have time for praying. The boy and the girl sat next to me, I sat in the middle. Immediately, I started to cry and my legs started to shake when the girl started to pray. I realized soon that it wasn´t an ordinary prayer. The girl spoke languages. It sounded like a gibberish, but the boy next to me translated it into Finnish. God spoke straight to me through that girl. He said something like:"Don´t be afraid. They are talking through Holy spirit. I love you. I lead you." I can´t remember anything else. In that moment, I couldn´t think or sense what happened around me. I just cried enourmously. I can´t even remember when was the last time I cried so much.
After that the girl and the boy prayed for me in an ordinary way. Then we sat a little moment in a silence. I just cried. They smiled and they shined immense light, love and tranquility. The holy spriti had gone through them. In that moment, I knew that this was the reason [at least one of them] why God had lead me to Ryttylä. I had read about those kind of expiriences before but I couldn´t believe that it happened to me. I just sat in a bench alone and I saw a man talking on a phone. Then I closed my eyes and suddenly I started to speak languages. Words just flooded from my mouth in an uncontrollable way. I spoke and spoke quickly and then slowly. Everything disapeared when I prayed. I was shoked and I though what the hell just happened. Then I just sat, I couldn´t do anything else. I was so shoked, but at the same time tranquility and love filled me. I prayed for God that I could get food because meal time was over. When I went to eating hall, I got food. Thanks God!
In the same evening, there was a praysing evening again. People from The congregation of Tampere told us that they share free tea and discuss about Faith in the streets. I felt like I want to try that too.
I went to be prayed for when I saw a girl. For some reason, I felt like I should pray for her. I started to pray and spoke things about her that I didin´t know in advance. For example, I said that one of her ways to serve Lord is to draw. She told me that she had drawn since she was a child. I was like WHAT. Really?
I also asked that people would pray for my friend that have had harsh time. I wanted that God would help him. In the evening, I sent message to him and he wanted to know what I have realized in the Bible break. I told him lots of things I had realized and he wanted to know more. Eventually, he wrote that my messages make him to feel more at ease. God answered quickly to my prayers. On the contrary, the power of a prayer is bigger when there are many people praying.
In the Saturday, God proved his power for me. I question my faith all the time. I want to explore things and get knowledge of things all the time. To broaden my horizons and not to limit my thoughts. I don´t want to have to strong beliefs, they would narrow my thinking and possible create prejudices. At some times, I´m more faraway from God and in some times very near. But it was the first time when God talked straight to me which strenghtened my Faith. To my mind, Faith should reel time after time. Reels are teachings.
Miracles continued in the Sunday morning. After some coincidences, I ate breakfast with some people. For instance, I talked to a man that was before a Muslim but now he is a Christian. There was also the man who talked in a phone the day before. He started to talk to me and said that he heard that I prayed. He understood what I prayed. After hearing that, I almost fell from my seat and I catched my breath. I though that it was really true. I spoke languages. He has a mercy gift to understand what other people talk in languages.
It wasn´t the only miracle in the morning. Then I talked to a person things about him and he started to cry. He said that things I said was true. I had seen him before but I hadn´t talked with him. He just felt thankful that I told those things. Perhaps that was one reason why he was there.
Sunday went of quickly with teachings. I had time to walk around with my new friend in Ryttylä and go to a market while waiting for my friend who drove me home. My new friend also studies in the Bible line in Ryttylä.
In my home ride there were two people I knew and two new people. So it was also an opporunity to get to know new people.
Weekend ended very quickly but I had VERY lovely time. It was amazing to go without a plan and go with the flow. I trusted greatly that everything will be okay. And everything went okay. I got new friends, experienced new insights, enormous miracles and trust. Trust that everything shouldn´t be planned in advance. It´s good to plan step by step but not necessarily more [of course depending on the situaton]. Still, the adventure was more enjoyable and exciting when I didin´t plan much in advance and just trust that the universe and the God to took care of you. What about you. Are you able to take a leap of trust? Live a day without a plan?
If you read this posts and in some how was in my adventure: Thank you very much and I send you a BIGGIE hug. I couldn´t wish for better company. I had very fun time with big F. When we do it again?
This post was about my Faith but still it´s suitable for all kind of people - people who believes in God or not or to people between these two. Perhaps this post inspired you, thoughts pop in to your mind or maybe you jumped a somersault (tell me). You can share your thoughts in a comment below or in Facebook if you want to be more private.
What kind of things you want to do this week? Do them, all of them!
Have a insightful, miraculous and LOVEFILLED week! <3
Hallelujah, I have a few new readers, thank you guys!
