Kaksi banaania

Oli aurinkoinen päivä. Aurinko kultasi koivujen latvat ja ihmisten suut olivat vääntyneet pienoisiin hymyihin. Kävin ostamassa kaksi banaania, luomu tummaa suklaata ja tyrnimehua. Jatkoin kulkuani keväisellä jalkakäytävällä, kun näin ihmisen. Ihmisen, jota vuodet olivat kuluttaneet. Ihmisen, joka näytti ja vaikutti juopolta. Mies jonkin verran keski-iästä pakenemaan päässyt. Hän oli lyhyt ja hänellä oli yllään harmaat vaatteet. Vuosien haalistama mies. 

     Hän pysähtyi kahden iäkkään ihmisen luokse. Toinen oli mies ja toinen nainen. Nainen pyörätuolissa, mies hänen hoitajanaan. Vanha aviopari. Sama mies, joka oli samaan aikaan kaupassa kuin minä ja osti olutta. Juopolta vaikuttava mies pysähtyi heidän luokseen ja sanoi sekavassa tilassa "älkää te ajautuko samaan jamaan kuin minä." Vanha aviopari pysähtyi ja jatkoi matkaansa. Ehkä harmaa mies näki jotakin samaa vanhassa avioparissa. Ehkä hänelläkin oli joskus puoliso, kaukana menneisyydessä. Tai ehkä hän halusi keskustella jonkun kanssa. Milloinkohan hän on keskustellut jonkun kanssa? 

      Olin kävelemässä bussipysäkille, kun yhtäkkiä käännyin ja juoksin hänen peräänsä. Kysyin häneltä:"Onko sinulla nälkä. Minä voin antaa sinulle banaanin." Mies oli juovuksissa. Hän sanoi ensimmäisenä ,että olenko pyhimys. Jeesus aikoinaan auttoi nimenomaan yhteiskunnan syrjittyjä. Nyky-yhteiskunnan juoppoja, yksinäisiä, vanhuksia, mielenterveyspotilaita... Sanoin hänelle, että tahdoin tehdä vain hyvää. Minulla oli kaksi banaania, mutta minulle riitti yksi. Maksoin banaaneista yhteensä 70 senttiä. Oliko  miehen ruoka tänään 35 sentin arvoinen? Hän yritti halata minua ja kysellä, miksi tein hyvää. Hän kysyi, olenko itse ollut pulassa ja siksi autan. Halailu tuntui ahdistavalta, mutta puhuin silti tyynesti ja sanoin "aina on ihmisiä avun tarpeessa. Halusin tehdä vain hyvää. Heippa". Hän vastasi:"Minä tykkään sinusta. Miten en voisi tykätä." 

       Kävelin nopeasti pois miehen luota ja istuin puiston penkille. Söin oman banaanini, suklaata ja join tyrnimehua. Mietin, mikä minua pelotti ja ahdisti kyseisessä miehessä? Pelottaako se, että hän oli kännissä ja sen takia arvaamaton. Vai pelottaako se ,että ihmiset suhtautuvat yleensä juoppoihin kuin yhteiskunnan kuonaan. Onko hyvän tekeminen vähän pelottava asia? Ehkä alkoholi pelottaa. Silloin ihminen on vieraan aineen vallassa. Vieras aine tekee tutusta ihmisestä vieraan. 

        Miltä tuntuu olla vieras? Miltä tuntuu kävellä kadulla huomaamattomana. Kun lähestyt ihmisiä, he perääntyvät luotasi nopeasti. Vanhemmat sanovat lapsilleen, älä katso sinne. Älä mene sen luo. Miltä tuntuu, kun vieraalle nauretaan. Hän on yhteiskunnan lakaistava roska. Hän ei tuota, ei lisää yhteiskunnan verotuloja. Päinvastoin, hän elää Kelan tuilla. Hän kuluttaa yhteiskunnan verovaroja. Mitä muuta vieras on? Hän on juoppo, vähän sekava, mutta ennen kaikkea hän on ihminen. Hänen sydämensä pumppaa verta, hänen silmänsä itkevät ja hän hymyilee. Hänellä on oma menneisyytensä, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Hän on niinkuin kaikki muutkin. Hän haluaa olla onnellinen ja rakastettu.

       Ja minä ostin kaksi banaania. Puiston penkillä istuessani päätin, että ostan tästä lähin aina kaksi banaania. Jollakin toisella voi myös olla nälkä. Eikä 35 senttiä ole kova hinta maksaa toisen nälästä.  Jos minua ahdistaa tai pelottaa, voin antaa banaanin ja jatkaa matkaa. Ei hyvän tekeminen katso aikaa. Joskus se on yhden banaanin kokoinen. 

Tämä tapahtui minulle eilen. Toivottavasti se inspiroi myös sinua tekemään hyvää tänään. Aurinkoista, ihanaa ja siunattua päivää. Ja tiedätkö mitä? Jos et  ole vielä kuullut tänään, sanon sen nyt sinulle: olet ihana juuri tuollaisenaan ja minä rakastan sinua. Hihhii miten hassua. Moikka <3 :)!!!